Aikuinen nainen tarvitsee nallea

Nainen voi näköjään elää yli puolet elämästään ennen kuin kohtaa Sen Oikean. Minullekin kävi niin, mutta onneksi ei liian myöhään.

Siihen saakka käsilaukku piti vaihtaa vähintään pari kertaa vuodessa, syksyllä tummempaan ja kesäksi vaaleampaan. Laukkuläjästä nousi joku hetken suosikiksi, välillä piti mennä kauppaankin.

Joskus oli helpotus, kun epämieluisaksi muuttunut laukku alkoi jostain nurkasta hajota ja se piti heittää roskiin.

Vekslaaminen loppui syksyllä 2013, kun ostin tavaratalon tarjouksesta yleisruskean nahkalaukun, vaikken olisi juuri sillä hetkellä uutta tarvinnutkaan. Se tuntui jo ensikohtaamisessa hyvältä, vaikka suurine sivutaskuineen näytti enemmän boheemin hyönteistutkijan kuin aikuisen naisen laukulta.

Pian selvisi, että uusi kumppani nielee uskomattoman määrän tavaraa eikä koskaan hukkaa mitään. Jos kadoksissa oleva esine ei löydy mistään muualta, se on laukussa.

Nuoresta iästään huolimatta väsky on kokenut kanssani monet myötä- ja vastoinkäymiset. Se on haalistunut matkatessaan pyörän tarakalla suojaamatta auringon paisteessa ja rankkasateessa. Sen voi nostaa syliin kun pelottaa tai heitellä riehakkaasti silloin, kun on aika tuulettaa riemusta. Se tarjoilee uumenistaan hädän hetkellä paketin nenäliinoja ja lohdukkeeksi joulukahveilta taltioidun suklaamakeisen. Pohjasta voi aina kaivaa irti siihen takertuneen kurkkupastillin, kun sellaista kaipaa. Talvella löytyy satsumia pikkunälkään.

Tänä keväänä laukku väsähti. Ensin irtosi yksi sankaa kiinnittävistä ruuveista ja sitten hajosi vetoketju. Ensimmäisestä ongelmasta selvisi rautalangalla, mutta vetoketjun reikä toi roskistuomion.

Tilalle löytynyt musta peruslaukku oli äärimmäisen tylsä. Se ei istunut olkapäälle lainkaan eikä se varastoinut pastilleja. Kolikoitakaan ei pohjalta löytynyt.

Onneksi en heittänyt entistä heti pois. Vein laukkurähjän suutarille korjausarvioon ja saman tien se sai jäädä jonoon. Muutaman päivän päästä operaatio oli tehty ja saatoimme jatkaa yhteistä matkaa.

Elämäntapamuutos on tarpeen. Vastedes en survo kaveriani liian täyteen ja sen painoakin täytyy tarkkailla. Jos auton etupenkki alkaa huutaa ja vaatia laukulle turvavyötä kuten usein on käynyt, lastia on kevennettävä.

Käsilaukku voi näköjään olla naiselle yhtä rakas kuin nalle pikkulapselle.

Jääkiekon MM-kisat ovat lähteneet hyvin käyntiin. Nuorison edustajat ovat pelanneet juuri niin mahtavasti kuin saattoi odottaa.

Nuorten leijonien kunniaksi harkitsin jo vanhan leijonamme nimen muuttamista Jesse Patrik Sebastianiksi. Sitten selvisi, että ristiäiset ovat tarpeettomat, sillä Patrik ”Piiska” Lainetta kutsutaan Pateksi. Sehän on ollut enteellisesti kissamme kutsumanimi jo 11 vuotta.

Juuri nyt elämme vuoden parasta aikaa. Luonto herää valtavaa vauhtia ja vihreys suorastaan käy silmiin.

Rantakuntoa tavoitteleville tiedoksi, että suklaariippuvuudesta voi parantua. Himosta pääsee irti siirtymällä pieniin Hopeatoffee- ja Tsinuskipötkylöihin. Kun niitä syö riittävästi, ei enää tee mieli suklaata.

Ihmettelin ensin, miksi pitää aina ostaa yhtä monta molempia patukoita. Sitten muistin, että lapsena piti tehdä viikkorahapäivänä kauhea valinta Hopeatoffeen ja Tsinuskin välillä, kun raha ei riittänyt molempiin. Niin se elämä tasii.

Ilman rantakuntoakin pärjää mainiosti. Mitä lihavampi on, sitä enemmän pukuun mahtuu paljetteja, totesi jo Elvis Presley aikoinaan.