Aikuiset kahlaajat muuttavat jo etelään

Siperian kahlaajat ovat viime päivinä lentäneet sankoin joukoin Keski-Suomen kautta etelään. Liikkeellä on ollut sadoittain tai kukaties tuhansittain muun muassa suosirrejä, punakuireja ja tundrakurmitsoja. Vilkkain muuttopäivä oli viime sunnuntai.

Liikkeellä ovat aikuiset linnut, jotka ovat matkalla Ranskaan tai Länsi-Afrikkaan. Poikaset jäivät vielä syntymäsijoilleen. Niin käsittämättömältä kuin se tuntuukin, poikaset osaavat kuukauden kuluttua lentää lajien perinteisille talvehtimisalueille, vaikka oppaana ei ole yhtäkään aikuista.

"TIRITIRITEIJAA LAULOI kaiken kesän". Kaikkea soopaa sitä lapsilla laulatetaan.

Kuka on kuullut peipon laulua edes heinäkuussa, elokuusta puhumattakaan. Peipon ääntelyä kyllä kuulee metsässä, mutta silloin äänessä ovat poikaset. Niiden ääni muistuttaa erehdyttävästi varpusen sirkutusta. Mutta tuttua peipon laulua kuulee vain keväällä ja myöhäisimmilläänkin vain kesäkuussa. Tässä minä tosin olen poikkeus. Peipon laulu on nimittäin kännykkäni soittoäänenä.

Näitä pöhköjä luontojuttuja on muissakin lauluissa. Kuten vaikka siinä porojutussa, jota lapsille laulatetaan päiväkodeissa joulun tietämissä. Siinä jossa Lapin mies laulaa, että juokse porosein ja lupailee, että impyen majalla on verraton sammalaarre. Poron kopara ei liikahda tuumaakaan, jos tarjolla on sammalta. Ainoita sammalta syöviä nisäkkäitä ovat sopulit. Poro tahtoo talvella jäkälää. Luppo tai naavakin kelpaavat.

PÖHKÖIHIN LUONTOTEKSTEIHIN kuuluu tietysti myös laulu käestä, joka sulhonsa suloutta ylistää. Jos tapaus on tosi, niin kukkuja on homoseksuaali. Naaraskäet eivät kuku.

Ja entäs sitten herra Anttilan havainnot? Kun orvokki, lehdokki ja vuokko kukkivat kevätnurmella, eivät kuikkaemon untuvaiset taatusti ole vielä kuoriutuneet.

Kenkkumaisin viallisista viisuista on kumminkin siililaulu, koska se on vuosikymmenien ajan saanut ihmiset luulemaan, että siileille pitää tarjoilla maitoa. Kyllähän paaperoiset palleroiset maitoa tarvitsevat, mutta maidon pitää olla siilinmaitoa. Lehmänmaidosta piiperoiset saavat ankaria vatsanväänteitä. Voivat kuulemma jopa kuolla. Niin että tarjoillaan siileille niiden luontaista ravintoa: lieroja tai vaikka etanoita. Ja jos ruokkijan lierovarasto on päässyt loppumaan, niin kaupan kissanruokaa.

JYVÄSKYLÄN PÄHKINÄHAKEILLA taitaa mennä hyvin. Minimanin pihassa Vapaaherrantiellä nähtiin äskettäin jopa kahdentoista hakin parvi. Määrä on suuri, sillä tämä itäisen rodun pähkinähakki on koko Suomessakin peräti harvalukuinen lintu. Minimanin pihassa on sembramäntyjä, joiden siemeniin itäiset pähkinähakit ovat erityisen mieltyneet.

Toinen mainio hakinbongailupaikka on Keskisuomalaisen toimitalon pihamaa Aholaidassa. Siellä sembrat ovat tänä vuonna kasvattaneet runsaasti käpyjä, mutta valtaosa niistä oli vielä eilen syömättä. Eilen aamupäivällä puissa ei näkynyt yhtään hakkia, mutta kyllä ne vielä tulevat.Lounais-Suomessa elelee läntisen rodun pähkinähakkeja, jotka ovat paljon runsaslukuisempia kuin itäiset sukulaisensa. Läntiset hakin ovat mieltyneet pähkinäpensaan pähkinöihin.

KESKI-SUOMESSA ON RKTL:n arvion mukaan 100-120 yli vuoden ikäistä karhua. Poikasia syntyi talvella noin 20. Viime vuonna arviot olivat samanlaiset, mutta ei se sitä tarkoita, että Keski-Suomen karhuista yhtä monta kuolisi kuin tänne syntyy. Epäsuhdan selitys on muuttoliikkeessä. Erityisesti Suomenselän karhuja suunnistaa nykyään joka vuosi länteen Pohjanmaan puolelle.

Karhukantaa karsii tautien ja nälän ohella urosten tapa tappaa karhunpentuja siinä toivossa, että niiden emo suostuisi nopeammin seksiin. Metsästäjät pienensivät Keski-Suomen karhukantaa viime vuonna kolmella yksilöllä.

Luonto-palsta ilmestyy parillisen viikon keskiviikkona. Kahden viikon päästä palsta jää väliin.