Aion iloita, vaikka on itsenäisyyspäivä

En ole tainnut vielä löytää omaa tapaani viettää itsenäisyyspäivää. Löytäminen on vaikeaa, koska sotilasparaati, kahvittelu ja yleinen vakavamielisyys tuntuvat etäisiltä, eikä muuta ole tarjolla.

Olen sitä sukupolvea, jolla ei alahuuli väpätä. Kaipaan itsenäisyyspäivään enemmän Yläkaupungin Yötä, Hard Rock Hallelujahia ja ilmaveiviä.

Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö arvostaisi sotaveteraanien, lottien ja kotijoukkojen ponnistuksia Suomen hyväksi. Arvostan. He petasivat meille vapauden. Olen myös pahoillani heidän puolestaan, joille sota toi surua. Heitä on minunkin suvussani.

Perinteet ovat aina murroksessa. Juuri nyt tuntuu siltä, että itsenäisyyspäivä uudistuu hitaammin kuin joulu.

Tänään Suomi kutistuu sotajutuiksi. 1939–45 tuntuvat eiliseltä.

Olisi mielenkiintoista tietää, miten joulukuun kuudennetta vietetään vaikkapa 2080-luvulla. Toivottavasti vietetään. Toivottavasti ohjelmaa järjestävät muutkin kuin valtio, kunnanvirastot ja seurakunnat.

Näytetäänkö joukkoviestimessä Tuntematon sotilas? Kenen versio? Moneltako? Vai voiko kellonajan valita?

Itsenäisyyspäivän jäykkään luonteeseen saattaa vaikuttaa osaltaan se, että lähestytään vuoden pimeintä vuodenaikaa.

Olisiko itsenäisyysjulistusta millään voitu viivyttää, mielellään heinäkuuhun 1918? Sinivalkoinen juhla olisi saatu osumaan pitkään, kuumaan kesään. Ehkä silloin irtoaisi hymyä. Kenties riemu ei siinä tapauksessa jäisi jalkoihin.

Muitakin juhlia on ajoitettu hankalasti. Vappuna on liian kylmä tapailla kevättä. Juhannuksena on liian kylmä leikkiä kesää.

Vappu ja äitienpäivä osuvat hirmu lähelle toisiaan, usein peräkkäisiksi viikonlopuiksi. Kenellä on varaa juhlia kumpanakin täysillä?

Joskus samalle palkkakaudelle on ängennyt vielä pääsiäinen. Huh.

Toisaalta hajasijoituksen hyödyistä kiistellään.

Joulu puolestaan on liian lyhyt. Tulee kauhean kiire yrittää tavata kolmessa päivässä kaikki sukulaisryhmittymät.

Tänä vuonna itsenäisyyspäivä sattuu sunnuntaiksi, eli siitä ei heru arkityöläiselle palkallista vapaapäivää. Työnantajaosapuoli kiittää.

Harva muistaa ja vain osaa kiinnostaa, mistä syystä vietetään helatorstaita. Se on uskollisesti torstaina, joten se takaa arkityöläiselle takuuvarman, palkallisen vapaapäivän – ainakin toistaiseksi. Työnantajaosapuolta kismittää. Yhteen aikaan helatorstai oli siirretty lauantaihin.

Jouluaatto on ensi vuonna lauantaina ja joulupäivä sunnuntaina.

Onneksi pääsiäiseen palkkatyöläinen voi luottaa.

Itsenäisyys on sitä, että itsenäisyyspäivää saa viettää haluamallaan tavalla.

Minä haluan ajatella itsenäisyyttä ilon kautta.

Niille, jotka tykkäävät katsomisesta, on Jyväskylässä tänä vuonna erityisen paljon katsottavaa. Itsenäisyyspäivän valtakunnallinen paraati läpäisee kaupungin. Ohi kulkee sotilaita ja sotilasajoneuvoja. Katsomoon voi mennä tekemään johtopäätöksiä Suomen tulivoimaisuudesta.

Mutta ei ole pakko.

Illalla katsomista voi halutessaan jatkaa kotisohvalta. Televisiossa näytetään jonottamista ja kättelemistä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.