Ajan henki kieltää johtajuuden

Kullakin ajalla on omat johtavat ideansa. Aikanaan uskottiin suunnitteluun. Siitä tuli melkein valtionuskonto. Yhteiskuntaa päätettiin kehittää kerta kaikkiaan suunnitelmallisesti.

Mutta sitten huomattiin, etteivät asiat menneetkään suunnitelmien mukaisesti. Tilalle tuli - jos ei nyt valtionuskonnoksi, niin joka tapauksessa uusi ajattelu- ja toimintatapa: tavoitejohtaminen.

Asetetaan tavoitteet aikatauluineen ja pidetään niitä johtamisen ohjenuorana. Se toimii monissa yhteyksissä verrattain hyvin ja tuottaa vähemmän paperia kuin suunnittelusihteerien kulta-aika 1970-luvulla.

MIHIN yhteiskunnassa nyt uskotaan?

Kehittämiskeskustelut ovat työyhteisöissä ajan erityispiirre. Tulokset ovat kaiketi kohtuullisia.

Ajan henkeen liittyy nyt myös yhtenä piirteenä johtajuuden kieltämisen idea.

Se merkitsee valtiollisen elämän huipulla vaatimuksia presidentin valtaoikeuksien poistamisesta, vaikka suoralla kansanvaalilla valitun presidentin valta on edustuksellista kansanvaltaa jos mikä. Presidentin valtaoikeudet laajentavat ja vakauttavat demokratiaa ja merkitsevät valtionpäämiehen johtajuutta tilanteessa, jossa esimerkiksi kansainvälinen tilanne sitä edellyttää.

JOHTAJUUS on kriisissä myös aluehallinnossa. Kehitys alkoi suurläänien muodostamisesta 1997 ja jatkuu nyt läänien lopettamisena kokonaan.

Läänien purkamisen ydin oli maaherra-instituution hävittäminen. Maakuntajohtajat eivät ole saavuttaneet lähimainkaan maaherrojen arvovaltaa.

Huippuesimerkki johtajuuden kriisistä ovat uudet aluehallintovirastot. TE-keskukset, ympäristökeskukset, ympäristölupavirastot, tiepiirit, työsuojelupiirit ja lääninhallitukset lakkautetaan ja niiden tehtävät organisoidaan kahteen uuteen viranomaiseen: lupa- ja valvontatehtävistä vastaavaan aluehallintovirastoon (AVI) sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen (ELY).

Suunnitelman mukaan ELY-virastoa johtaa yksi kolmesta vastuualueen johtajasta ja kaiken lisäksi oman työnsä ohella. Se merkitsee ehdottomasti heikkoa johtajuutta.

Kuuden ministeriön toiminnallisesti ohjaama ELY-virasto jää hajanaiseksi, eikä sen johtaminen oman toimen ohella onnistu.

TILANNE vastaa hyvin ministeriöiden johtavien virkamiesten etuja. Asiat pystyvät keskushallinnon näpeissä eivätkä ministeriöiden työtä häiritse maan eri osien alueelliset näkökohdat.

Ministeriöiden virkamiehet näkevät, että keskeisimpien aluehallintovirastojen, elinkeino- liikenne ja ympäristökeskusten vahvat johtajat saattaisivat pitää alueensa puolta samaan tapaan kuin arvovaltaiset maaherrat aikanaan.

Kokonaisuudessaan valtion aluehallinnon muutokset suurläänien muodostamisesta alkaen ovat poikkeuksellisen sekava kokonaisuus. Johdonmukaisinta olisi ollut koota valtion aluehallinto vanhan läänijaon pohjalta maaherrojen johtamiksi virastoiksi.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimituksen esimies.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.