Ajankohtainen Westermarck

Keskustelu avioliiton tulevaisuudesta yhdistyneenä samaa sukupuolta olevien parien oikeuksiin on Suomessa paisunut sellaisiin mittoihin, että monille tekisi hyvää palata klassikoihin. Suomalaisen sosiologian isäksikin kutsutun Edvard Westermarckin (1862-1939) kuuluisat avioliittotutkimukset The Origin of Human Marriage (1889) ja History of Human Marriage (1891) olivat aikansa tapauksia nuoressa sosiologia-tieteessä. Lukuisille kielille monina eri painoksina levinneet tutkimukset ilmestyivät suomenkielisenä lyhennelmänä Avioliiton historia vuonna 1932.

Charles Darwinin teorioista kiinnostuneena evolutionistina Westermarck lähti siitä, että avioliitolla on suuremmassa määrin juurensa perheessä kuin perheellä avioliitossa. Tämä luonnolliseen valintaan pohjaava selitys oli samalla vahva kannanotto aikanaan suosittua promiskuiteettiteoriaa eli alkukantaisten yhteisöjen seksuaalista anarkiaa vastaan.

Valtavan aineistonsa Westermarck keräsi ennen kaikkea brittien siirtomaavallan "historiattomista" eli luonnonkansoista tuottamasta materiaalista. Aineiston laatu vaihteli, ja tutkija oli siitä tietoinen. Nykylukijalle Avioliiton historia on ennen kaikkea löytöretki siihen nyt jo pääosin kadonneeseen menneen maailman kulttuurien ja perinteiden rikkauteen, joka avioliittoa instituutiona ympäröi. Esimerkiksi luku "Naimatapoja" olisi yhä pohjaton ideoiden aarrearkku naistenlehtien Hei, me mennään naimisiin -liitteitä työstäville toimituksille.

Westermarckia kannattaa yhä lukea. Mittavaa aineistoaan sujuvasti pyörittävä tutkija pysyy eettisessä relativismissaan ihailtavan johdonmukaisesti.

TEOKSESSAAN The Future of Marriage in Western Civilization (1936) Westermarck perusteli homoseksuaalisuuden estämisyritysten ja rankaisemisen turhuutta ja toi perinpohjaiseen tapaansa julki myös monia muita seksuaalimoraalinäkökantoja, joita alettiin hyväksyä vasta vuosikymmeniä myöhemmin.

Puheenvuoro oli ennakkoluuloton aikana, jolloin natsi-Saksan homovainot olivat vasta edessä ja Suomessakin rikoslakiin vuonna 1894 tuotu homoseksuaalisuus oli rangaistavaa. Homoseksuaalisuus säilyi Suomessa rikosnimikkeenä vuoteen 1971 ja sairausluokituksesta se poistui vuonna 1981.

WESTERMARCKIN kerrotaan tieteellisissä oppiriidoissa lohduttautuneen ajatuksella, että kun vanhat näyttävät jääneen jälkeen nuoresta sukupolvesta, he voivatkin todellisuudessa olla aikaansa edellä, koska kehitys on spiraalimaista, ja puoli vuosisataa myöhempi tutkijasukupolvi voi hyväksyä ajatukset, jotka heitä edeltänyt polvi oli hylännyt vanhanaikaisina.

Juuri näin on käynyt Westermarckille. Hän on kokenut uuden tulemisen varsinkin evoluutiopsykologiassa ja sosiobiologiassa, jonka merkittäviin nimiin kuuluva Edward O. Wilson on käsitellyt Westermarckin elämäntyötä laajasti. Suomalaisten sosiologien yhdistys Westermarck-seura on perustellusti nimetty maailman tunnetuimman suomalaisen yhteiskuntatieteilijän mukaan.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.