Ajat ovat muuttuneet kirjallisuudessakin

Y leislattean otsikon mukainen ajatus on pyörinyt mielessä seuratessa 12 WSOY:n kirjailijan julkista purkausta. Sofi Oksanen, Tuomas Kyrö, Rosa Liksom, A.W. Yrjänä ja muut eivät ole saaneet esiintyä riittävästi kirjamessuilla, eikä kustantaja ole räätälöinyt heille omaa markkinointistrategiaa.

Siis eivät ole saaneet esiintyä riittävästi kirjamessuilla ja päälle vaativat markkinointistrategiaa!

Ajat ovat kirjailijapiireissä tosiaan muuttuneet. Ennen tosikirjailija puhui kirjamessuista vain hammasta purren kuin nuori Kekkonen ryssästä. Akkainlehdessä esiintyviä pilkattiin, paitsi Saarikoskea.

Olen vilpittömän ilahtunut paljaasta rehellisyydestä, joka kuultaa iänikuisen nälkätaiteilijamyytin takaa. Kun sanottava on tullut sanotuksi, on mukavaa, että siitä muutkin tietävät.

Ymmärrän WSOY:n tusinaa. Ymmärrän, koska tunnistan huoran itsessäni. Kirjoitan tätä kolumnia ehdottomasti mieluummin laajalevikkiseen maakuntalehteen kuin jonkun piirijärjestön vuosijulkaisuun.

WSOY:n tusinan purkaus yllätti. Luulin kaupallisten paineiden tulevan ennemmin kustantajalta kuin kirjailijoilta.

Että kirjailijan pitää markkinointitiimin vaatimuksesta kulkea kekkereissä, eevojen ja annojen haastatteluissa ja televisiossa seinään sahatusta reiästä. Ehkä mielessä oli tapaus Antti Hyry, kirjailija.

Syyskuussa pyysin Otava-kustantamon kautta Antti Hyryltä haastattelua.

Hyry kieltäytyi.

Mutta ilman julkisuutta hänkään ei Uunistaan selvinnyt. Hyry antoi haastattelut tiettävästi vain Helsingin Sanomille ja Suomen Kuvalehdelle.

Lehdet kattavat suuren osan hänen potentiaalisesta lukijakunnastaan. Hyry (tai kustantaja) sai luultavasti tarvitsemansa. Näytä minulle taiteilija, joka kieltäytyy kertomasta kirjastaan miljoonalevikkisessä lehdessä, niin minä näytän auringon, joka kieltäytyy paistamasta, vaikka tuuli puhalsi pilvet pois.

Tasaisin väliajoin joku narahtelee, miten pintajulkisuus syö nykyään kaiken merkittävän sanataiteen. Näin voi olla, mutta pintajulkisuus ei pelkästään syö merkittävää sanataidetta, vaan voi myös johdattaa sen äärelle.

Kirjojen ystävänä tunnen salattua kiitollisuutta banaalia mediaa kohtaan.

Löysin Kari Hotakaisen tuotannon Mtv 3:n Ensi-ilta-ohjelman ansiosta. Ensi-ilta käsitteli valtavirtaelokuvia. Ohjelmassa ei puhuttu kirjaintakaan kirjallisuudesta Hikoilevan, mutta huomiosta silminnähden ilahtuneen Hotakaisen humoristiset tokaisut johdattivat Klassikon ja Sydänkohtauksia:n hillittömän kirkkauden äärelle.

Se, että joku esittelee kirjanjulkkareiden aikaan lehdessä talonsa, akkansa ja kaappikellonsa ei ole kirjallisuudelle aina huono asia.

Veikkaan, että kirjallisuus selviää WSOY-kohun voittajaksi. Kapinatusina on ollut esillä tiedotusvälineissä ympäri Suomen. Heidän kirjansa vähemmän. Kenties joku innostuu Tuomas Kyrön urheiluromaanista 700 grammaa, toinen Rosa Liksomista. Etteivät kapinakirjailijat vain olisi salaviisasta sakkia?

Kirjoittaja on kulttuuritoimittaja.