Alkoholin kohdalla nautinto on julkinen salaisuus

Olemassaolon kriisi iski. Kummastellessani elämän tarkoitusta törmäsin mielenkiintoiseen onnellisuusharjoitukseen. Siinä pyydettiin listaamaan elämän parhaita vuorokausia, ja ajatusleikki kuljetti pelottavan usein alkoholin äärelle.

Lapsen syntymä: lasi kuohuviiniä kotona. Tieto opiskelupaikasta: tuoppi terassilla. Onnistuminen futiskentällä: pari tuoppia terassilla. Häät: iloinen humala. Kolmekymppisillä hurmoskännit ja niin edelleen. Melkein kaikkiin aikuisiän onnellisimpiin tuokioihin tuntui liittyvän vähintään yksi annos alkoholia.

Sitten rupesin kertaamaan aikuisikäni surullisimpia vuorokausia. Läheisten kuolemia, murheita ihmissuhteissa, pettymystä itseen.

Helpottavan harvaan liittyi alkoholi. Voin olla hukassa elämän tarkoituksen suhteen, mutta olen sentään iloinen kaljaveikko.

Alkoholikeskustelua hallitsevat ääripäät

Suomalaisella alkoholikeskustelulla on sama ongelma kuin vaikkapa keskustelulla peruskoulusta. Jokaisella on asiasta niin vahvat henkilökohtaiset kokemukset, että laajempi näkökulma sumenee. Suhde alkoholiin määritellään lähipiirissä, sanovat tilastot ja tutkimukset mitä tahansa.

Ymmärtäähän sen. Ystäväni vanhemmat ovat läpi lapsuuden riidelleet perjantaisin kännissä kovaan ääneen, joten jälkikasvu kokee alkoholin uhkaavana vielä aikuisenakin. Toinen tuttava taas liittää alkoholiin lähinnä muistoja leppoisista puutarhajuhlista ja pitää päihdepolitiikkaa holhoavana hurskasteluna.

Puolueetonta keskustelua ei edistä sekään, että julkisuudessa esiintyvät usein ääripäät. Viimeksi alkoholipolitiikan tiukennuksia ajava kansalaisjärjestö Raittiuden Ystävät ry julisti uhraavansa mieluummin ravintola-alan työpaikat kuin suomalaisten hyvinvoinnin ja terveyden. Panimoliitto on puolestaan ansioitunut laskemaan olutveron vaikutuksia työpaikkojen vähenemiseen ja Viron viinaralliin.

Tilastot kertovat paljon, ainakin periaatteessa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan alkoholi aiheuttaa yhteiskunnalle suoraan tai välillisesti 4–6,5 miljardin kustannukset. Summa koostuu muun muassa järjestyksen ja turvallisuuden ylläpidosta, vankeinhoidosta, sosiaalihuollosta, eläkkeistä ja sairauspäivärahoista.

Lisäksi Työterveyslaitos on arvioinut, että alkoholin takia menetetään vuosittain sata 40 vuoden työuraa, minkä kerrannaisvaikutukset bruttokansantuotteeseen ovat peräti 14,5 miljardia. Suomalainen kuluttaja käyttää puolestaan alkoholiin keskimäärin tuhat euroa vuodessa. Rahalla voisi varmaan tehdä myös kansantaloudellisesti kannattavampia investointeja.

Inhimillisesti pahinta ovat tietysti alkoholista aiheutuvat kuolemat, joita Päihdetilastollinen vuosikirja raportoi 2 532 vuonna 2012. Valtaosa menehtyy alkoholisairauksiin ja -myrkytyksiin, etenkin maksan pettämiseen. Tilastoissa yliedustettuina ovat 55–64-vuotiaat miehet.

Tilastoissa on kuitenkin yksi puute. Ne eivät kerro mitään alkoholin hyvistä puolista. Sellaisiakin on pelkästään oman onnellisuustutkimukseni perusteella pakko olla olemassa.

Irvine Welshin klassikkoteoksen Trainspotting päähenkilö Mark Rentonia vapaasti mukaillen: ”Alkoholin kohdalla puhutaan paljon kurjuudesta, kuolemasta ja muusta paskasta, mitä ei pidä missään nimessä jättää huomioimatta. Mutta on myös alkoholin nautinto, eiväthän ihmiset sitä muuten käyttäisi.”

Nautinto on kuitenkin vaiettu näkökulma, tietynlainen julkinen salaisuus. Miljardihaitat, kuolemantapaukset ja perjantaiset perheriidat ovat luoneet ilmapiirin, jossa alkoholinkäyttöä voidaan julkisuudessa perustella lähinnä työllistävän vaikutuksen tai verotulojen kautta.

Todellisuudessa kuluttaja ei ynnäile kaljahyllyllä valtion verohyötyjä. Suomalaisen alkoholinkäytön historiaa tutkineen Jenni Lareksen mukaan juomisella on vuosisatojen ajan ollut paljon yksinkertaisempia perusteita: gastronomiset elämykset, hyvä olo ja rentoutuminen. Lisäksi väkijuomat nähtiin jo keskiajalla sosiaalisia suhteita ja rituaa­leja vahvistavina muun muassa ammattikun­tien tapaamisissa.

Kännäämisestä nautiskeluun

Suomalainen alkoholinkäyttö on menossa monella tapaa parempaan suuntaan.

THL:n ennakkotietojen mukaan alkoholin kokonaiskulutus laski viime vuonna noin neljä prosenttia 11,1 litraan vuodessa. Nuorten humalahakuinen juominen kääntyi laskuun jo 2000-luvun alkupuolella.

Myös poliisin tietoon tulleiden rattijuopumusten määrä, päihtyneenä säilöön otettujen määrä ja alkoholin käyttöön liittyvät kuolemat ovat vähentyneet. Lisäksi väkevien juomien osuus kokonaiskulutuksesta on jatkanut 1950-luvulla alkanutta laskuaan.

Tilalle on tullut muun muassa erikoisoluiden ja pienpanimoiden buumi, minkä huomaa jo nopealla vilkaisulla lähikaupan kaljahyllylle. Pahvisten monipakkausten pinot ovat viimeisten kymmenen vuoden aikana muuttuneet aikuisten karkkikauppaa muistuttaviksi nurkkauksiksi, joissa myydään tuontioluita ja kotimaisia erikoisuuksia.

Samaan aikaan suomalaisten pienpanimoiden määrä on Valviran luparekisterin mukaan yli kaksinkertaistunut. Kilpailulainsäädännön takia yritys- tai tuotemerkkikohtaisia tilastoja ei kerätä, mutta esimerkiksi pintahiivaoluiden myynnin nopea kasvu ja pienpanimoiden nousevat liikevaihdot kertovat, että kuluttajat ovat valmiita maksamaan käsityöoluista.

Suomalaiset ovat siis hiljalleen oppimassa nautiskelemaan alkoholista. Juomaan vähemmän, mutta laadukkaammin. Hölmöilemään vähemmän, iloitsemaan enemmän.

Silti ei tarvitse käydä kuin Tallinnasta saapuvien laivojen terminaalissa, jotta voi aistia viinapirun kuiskuttelevan yhä tuhansien suomalaisten korviin. Alkoholin riskikäyttäjiä arvioidaan THL:n raportin mukaan olevan vähintään 250 000 ja suomalaisten synkät hetket liittyvät usein alkoholiin, joka on mukana yli 80 prosentissa henkirikoksista ja 70 prosentissa väkivaltarikoksista.

Siksi korostaisin onnellisuusharjoituksen lisäksi surullisuusharjoitusta. Tulen aina murheelliseksi, kun näen jonkun jakavan netissä miljoonia katselukertoja keränneen videoklipin Voikkaan tehtaan pääluottamusmiehestä Kari Haaraojasta.

– Saattaa olla, että riipaisen kovan kännin, Haaraoja kommentoi tunnelmiaan, kun tieto tehtaan lopettamisesta julkistettiin.

Ei kannattaisi riipaista. Asiat eivät koskaan ole niin huonosti, etteikö niitä voisi juopottelemalla pahentaa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.