Alueiden Suomi rakentuu uusiksi

Valtio on selkeä rajojensa piirtämä kokonaisuus, joka koostuu monista alueista. Mutta mikä on alue? Alueiden ja aluejakojen määrittämiseen on monia näkökulmia ja monia määrittäjiä, toisin kuin valtioiden rajojen määrittämiseen.

Toiminnallisuus on kantava taloudellinen näkökulma alueiden muodostamisessa. Jos alueen ihmiset pääosin käyvät omalla alueellaan töissä ja myös asioivat siellä, alue muodostaa toiminnallisen kokonaisuuden.

Toinen näkökulma liittyy hallintoon ja suunnitelmallisuuteen. Aluejaon tulee soveltua julkisen vallan toimenpiteiden toteuttamiseen, päätösten toimeenpanoon ja palvelujen tarjontaan.

SUOMEN ALUEET ja aluejaot ovat muovautumassa uudelleen. Nopeat muutokset yhteiskunnassa ja kansantaloudessa näkyvät myös ihmisten, yritysten ja toimintojen uudelleen sijoittumisessa. Kun virta vie kohti keskuksia, vanhat aluejaot eivät enää toimi niin hyvin.

Kuntia on yhdistelty, läänejä lakkautettu useaankin kertaan ja maakuntia sekä seutukuntia synnytetty. On syntynyt AVI:a (Aluehallintovirasto) ja ELY:ä (Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus) ja ehti olla TE-keskuksiakin (Työvoima- ja elinkeinokeskus). On sairaanhoitopiiriä ja monia muita piirejä. Ja EU:n kautta on monentasoisia NUTS-alueita.

Alueluokituksista kuntajako on erityisen tärkeä. Kunta on valtion valvonnassa toimiva itsehallinnollinen julkishallinnon yksikkö. Kuntajako perustuu nykyään ensi sijassa hallinnolliseen aluejakoon. Myös toiminnallisuus oli tärkeää kuntien syntyessä 1800-luvun puolivälissä. Ihmiset tekivät työnsä ja toimittivat asiansa oman kuntansa alueella. Tänä päivänä tilanne on toinen.

Kuntia on tällä hetkellä 336, kun parhaimmillaan niitä on ollut yli 600. Monia kuntia on siis poistunut kartalta. Monia on edelleen poistumassa.

KOKO SUOMEN kannalta tärkeintä kuntakeskustelua käydään pääkaupunkiseudulla. Kysymys on siitä, miten toiminnallisesti yhtenäinen metropolialue saadaan parhaiten puhaltamaan yhteen hiileen niin, että se voisi kilpailla muiden metropolien rinnalla.

Hallinnolliset kuntarajat voivat pahimmillaan estää alueen kehitystä. Ruotsinkielisten naapurikuntien pusertama Vaasa on esimerkki tästä. Aikanaan eräs Suomen merkittävimmistä kaupungeista on häviäjä kaupunkien välisessä kilpailussa. "Maalaisten" Seinäjokikin on ajamassa kirkkaasti ohi. Kuntarajoilla ja niiden muuttumattomuudella lienee osuutta kehitykseen?

KESKI-SUOMESSAKIN on monia pohdintoja kuntajaoista ja uusista kunnista. Myös naapurikunnat Laukaa ja Konnevesi ovat aloittamassa keskinäisen tunnustelun. Laukaa on Jyväskylän seudun toiminnallinen osa, mitä Keski-Suomen rajalla sijaitseva Konnevesi ei ole. Se on irrallaan suurista keskuksista, mutta on toiminnallisesti mieluummin osa Ääneseutua kuin Laukaata ja Jyväskylää.

Terveydenhoitopalveluissa Laukaalla ja Konnevedellä on ollut yhteistyötä. Kummatkin ovat jäsenkuntia Keski-Suomen seututerveyskeskuksessa. Käykö niin, että palveluiden (keinotekoinen) organisoimistapa on johtamassa yhteen kaksi eri toiminnallisen alueen kuntaa?

Ennen pitkää Laukaa on osa Jyväskylää, ja siinä samalla Konnevesikin, jos liitos on toteutunut. Toiminnallisuus saa korville.

Toinen Keski-Suomen aluejakoihin vaikuttava muutos voi tulla Jämsän suunnasta. Jämsä yhdessä Kuhmoisten kanssa suunnittelee vaihtavansa sairaanhoitopiiriä Keski-Suomesta Pirkanmaalle. On riski, että tämä vaikuttaa myös maakuntajakoihin.

Aluetalouksien terve kehitys edellyttää alueiden toiminnallisuuden vahvistamista. Aluehallinnon ja julkisten palvelujen järjestämisen tulee tukea tätä, ei lyödä kapuloita rattaisiin.

Kirjoittaja on kansantaloustieteen professori Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.