Aluepolitiikkaa ja keskittämistä

Suomalaisen aluepolitiikan lähtölaukauksena pidetään Jouko Loikkasen kirjoittamaa pääministeri Ahti Karjalaisen puhetta Sonkajärvellä vuonna 1963. Pääministeri esitti, että alueellisia kehityseroja olisi tasoitettava valtion toimenpitein.

Karjalaisen porvarihallitus ehti asettaa ennen kaatumistaan komitean valmistelemaan asiaa ja sen mietinnön pohjalta säädettiin vuonna 1966 ensimmäiset kehitysaluelait. Ja siitä käynnistyi edelleen jatkuva keskustelun kehitysaluepolitiikan - myöhemmin aluepolitiikan - mielekkyydestä.

Suomi seurasi kehitysaluepolitiikassa muita Länsi-Euroopan maita, joissa oli harjoitettu tehokasta aluepolitiikkaa jo pitkään. Muistiot Länsi-Euroopan maiden aluepolitiikasta olivat pääministerin sihteerillä Joukon Loikkasella taustamateriaalina, kun hän kirjoitti Sonkajärven puhetta.

EROJEN TASAAMINEN valtion toimenpitein ei ole todellakaan mikään uusi asia. Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa harjoitti jo 1500-luvulla "aluepolitiikkaa" myöntämällä verovapauksia kauas erämaihin lähteneille uudisviljelijöille.

Kustaa Vaasan "aluepolitiikka" oli tehokasta. Se vauhditti muun muassa Kainuun asuttamista.

Myös 1960-luvulla aloitetulla aluepolitiikalla on saavutettu tuloksia, mutta samalla siihen on liittynyt myös pulmia. Ongelmien ydin on siinä, että aluepolitiikassa on keskeistä valikoiva tukien jakaminen. Mikään ei takaa, että esimerkiksi investointituet menevät läheskään aina perusteltuihin hankkeisiin.

Valikoivasti rahaa jakava aluepolitiikka näyttää kuitenkin jatkuvan myös Euroopan unionissa, joten keskustelu sen merkityksestä taatusti jatkuu.

Jyväskylän yliopiston kansantaloustieteen professori Jaakko Pehkonen kohautti viime viikolla esityksellään, että pääkaupunkiseudun ulkopuolella ihmisille pitäisi maksaa nykyistä pienempää palkkaa. Aluepolitiikan kysymyksissä on sanottu yhtä ja toista, mutta Pehkosen ajatukset edustavat täysin uutta oppia.

Pehkosen esitys on tosin käytännössä toteutunut. Pääkaupunkiseudulla on paremmat palkat kuin esimerkiksi Kainuussa.

Pehkosen yllättävä esitys on sinänsä looginen. Jos esimerkiksi Kainuussa palkat olisivat nykyistä tuntuvammin pienemmät kuin pääkaupunkiseudulla, tukisi se ainakin teoriassa maakunnan kilpailukykyä. Mutta toisaalta alhainen tulotaso taannuttaisi aluetta. Väestön ja taloudellisen toiminnan kasautuminen pääkaupunkiseudulle kiihtyisi.

SUOMESSA tarvittaisiin nykyistä tehokkaampaa aluepolitiikkaa. Maakunnat tarvitsisivat tuntuvaa tasoitusta pääkaupunkiseutuun verrattuna.

Työvoimakustannuksiin voitaisiin vaikuttaa toista tietä. Tehokasta olisi esimerkiksi sotu-maksujen alueellinen porrastus. Jos esimerkiksi Kainuussa työnantajan maksamat sotu-maksut olisivat pysyvästi ja tuntuvasti pienemmät kuin pääkaupunkiseudulla, ohjaisi se yrityksiä matalampien työvoimakustannusten maakuntaan.

Sotu-maksujen alentaminen aluepolitiikan instrumenttina tehoaisi vain pysyvänä ratkaisuna. Määräaikaisena sillä ei olisi mitään vaikutusta.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimituksen esimies.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.