Alvar Aalto Riolassa 50 vuotta sitten

Viime vuoden elokuussa kävin pitkästä aikaa Riolassa Italiassa. Tavallisesti olin matkannut sinne Bolognan suunnasta junalla. Nyt ranskalaisten 1850-luvulla rakentamaa Pistoian rataa kuitenkin korjattiin, joten alkumatka sujui bussilla.

Oleanterien, verivaahteroiden ja plataanien reunustamien puistoteiden jälkeen Bologna Centralen sivustalta lähtenyt valkoinen bussi etsi kohta reittinsä Reno-joen varteen, jota reunustivat syyskylvöjä odottavat pellot.

Äkkiä tajusin, että juuri tätä tietä Alvar Aalto oli matkannut Riolaan. Ensimmäisen kerran hän teki sen 10. tammikuuta eli 50 vuotta sitten. Silloin Riolassa oli lunta ja paikalla olleiden mukaan infernaalisen kylmä sää. Minä matkustin elokuun helteessä.

Aalto nousi autosta vasta Riolassa hatunliertään sipaisten, minä puolestani siirryin hellehattuineni Sasso Marconin asemalla junaan, jolla matka jatkui Riolan pysäkille. Sieltä aukenikin jo ensimmäinen näkymä joen toisella puolella sijaitsevaan Riolan kirkkoon. Pian olin tutulla kirkolle antavalla aukiolla.

Riolan kirkko on ainoa Aallon monista Italiaan suunnitelluista projekteista. Se on myös ainoa luterilaisen Italiaan suunnittelema kirkko. Aalto sai tilauksen itseltään Bolognan piispalta, kardinaali Giacomo Lercarolta lokakuussa 1965.

Alkuakordit modernien kirkkojen suunnittelulle päästettiin ilmoille jo 1955 Bolognassa pidetyssä pyhää arkkitehtuuria käsittelevässä kongressissa, joka herätti kovasti innostusta arkkitehtien keskuudessa. Aaltokin sai kutsun, mutta ei mennyt paikalle.

Kun Mohammed ei mennyt vuoren luo, vuori tuli Mohammedin luo. Tämä tapahtui kahden nuoren bolognalaisarkkitehdin muodossa.

Giuliano ja Glauco Gresleri saapuivat Aallon kesähuvilalle Muurameen katolisen kirkon Marian-päivänä 15. elokuuta 1957. Mukanaan heillä oli Chiesa & Quertiere -lehden ensimmäinen numero. Sen kautta Aalto sai syksyllä 1965 kutsun tapaamaan kardinaali Lercaroa Firenzeen, jossa hänellä oli näyttely marraskuussa.

Virallisen kutsun esittänyt Lercaro ja Aalto tykästyivät oitis toisiinsa. Aalto oli iloinen, kun sai suunnittelukutsun Italiasta, maasta, jolla oli ollut ykköspaikka hänen sydämessään aina Aino Marsion kanssa tehdystä häämatkasta alkaen ja jonka välitön hedelmä oli Jyväskylän työväentalo.

Mutta nyt oli vuorossa kirkko Apenniinien kainaloon.

Astuessaan autosta Aalto näki harmaan sodanjälkeisen pikkukylän. Hän ei kuitenkaan katsellut sitä, vaan alhaalla virtaavaa Reno-jokea ja ympäröiviä vuoria, jotka antoivat hänelle idean kirkon profiilista.

Ei siis ihme, että hän lausui tilaisuudessa kuuluisan repliikkinsä: ”En halua häiritä mitään, minkä Jumala on tänne luonut.”

Jo paikalla ollessaan Aalto tapansa mukaan hahmotteli tupakkalaatikon kanteen ensimmäisen luonnoksen Riolan tulevasta seurakuntakeskuksesta, josta on sittemmin toteutunut ainoastaan kirkko, kellotapuli ja pappila. Mutta ennen kuin kaikki tämä tapahtui, Aalto sekä Lercaro ehtivät kuolla ja Renossa ennätti virrata paljon vettä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.