Amerikkalainen ei kehuskele lomapäivillään

Yhdysvalloissa ei ole samanlaista vuosilomalainsäädäntöä kuin Suomessa tai muulla Euroopassa. Kun lakien ja työehtosopimusten mukainen, kaikkia vakituisessa työsuhteessa olevia tasapuolisesti koskeva palkallinen vuosilomakäytäntö puuttuu, amerikkalaisessa yhteiskunnassa kesälomaan suhtaudutaan aivan eri tavalla kuin esimerkiksi Suomessa. Ei valiteta, vaikka työnantaja voi määritellä, kuinka monta päivää voi maksimissaan olla lomalla (usein se on kaksi viikkoa) tai kun työntekijä käyttää kiltisti korvattavia lomapäiviä sairauspoissaoloihin.

On jopa niin, että jollain työpaikoilla ihmiset jättävät ottamatta ansaitsemiaan lomapäiviä, vaikka he tietävät menettävänsä ne lopullisesti use it or lose it -käytännön pohjalta.

Tietotekniikkayrityksessä ryhmäpäällikkönä kahdeksan vuotta toiminut perheellinen naistuttava kertoo:

”Minulla on vuosilomaa 19 päivää. Jaan loman pitkin vuotta. Otan yleensä ainakin viikon kesällä. Tuntuu, että kerralla en voi ottaa enempää. Vuoden loppu on hiljainen ja säästän siihen lomaa. Kun olen lomalla, silloinkin minun pitää seurata sähköpostia jatkuvasti.”

Käytettävien lomapäivien määrällä ei voi kehuskella. Niitä ei lasketa ääneen työpaikan kahvitauolla, eikä niiden vähyyttä sadatella julkisesti toimiston käytävillä.

Päinvastoin. On paljon työssäkäyviä amerikkalaisia, jotka ei pidä kesälomaa ollenkaan. Vuonna 2014 amerikkalaiset työntekijät käyttivät 77 prosenttia palkallisista vapaista. Asiantuntijat arvioivat, että ihmiset pelkäävät menettävänsä työpaikan loman aikana, kun eletään taloudellisesti epävarmoja aikoja. Itse asiassa amerikkalaiset eivät ole käyttäneet lomapäiviään näin vähän neljäänkymmeneen vuoteen.

Vuonna 2013 amerikkalainen työntekijä sai keskimäärin 16 päivää lomaa, vuonna 2000 sama luku oli 20,9 päivää työntekijää kohti.

Phoenixin Foundation of Senior Living -yhdistyksessä seitsemän vuotta asiantuntijatehtävissä työskennellyt naistuttavani kertoo:

”Olen meidän 500 ihmisen työpaikalla ainoa, joka pitää kaksi viikkoa lomaa kerralla. Se on suurin määrä, jonka voi ottaa kerralla. Nytkin pomoni oli sitä mieltä, ettei ehkä allekirjoita anomustani. Mutta allekirjoitti kuitenkin. Olin rohkea. Viidestä alaisestani osa ei ole pitänyt kunnon kesälomaa minun aikanani. He ottavat muutaman päivän siellä täällä.”

On työpaikkoja, joissa lomapäiviä voi säilöä erityiseen rahastoon viikossa kertyvien työtuntien mukaan laskettuna. Säästyneen palkallisen vapaan voi ottaa rahana myöhemmin esimerkiksi kun irtisanoutuu työstään. Tai käyttää äitiyslomaan.

Kun työntekijä solmii työsuhteen, hänen kanssaan sovitaan, millainen maksu työntekijän vapaa-ajasta maksetaan.

Yhdysvalloissa se perustuu ”alalla vallitsevaan käytäntöön” ja työntekijälle selvitetään pelisäännöt työsopimusta allekirjoitettaessa.

Ja käytännöt vaihtelevat suuresti alalta toiselle, yksityiseltä työnantajalta kunnalliseen ja valtiolliseen.

Toinen tuttavani, amerikkalaisessa elektroniikkayrityksessä marketing managerina kaksi vuotta työskennellyt mies kertoo:

”Meillä PTO eli paid time off määräytyy palveluvuosien mukaan. Kahdeksaan palveluvuoteen mennessä lomapäiviä kertyy 22, kahdeksasta viiteentoista vuoteen niitä ansaitsee 25 ja siitä ylöspäin 32. Mutta esimerkiksi uskonnollisia pyhäpäiviä, kuten pääsiäistä, ei tunneta. Jotkut käyttävät näitä palkallisia lomapäiviä, kun ovat sairaana kotona.”

Naistuttava, joka on ollut kaksitoista vuotta töissä yksityisellä pieneläinklinikalla, saa 20 päivää lomaa vuodessa, joka on hänen mukaansa harvinaisen kohtuullinen määrä yksityisellä firmalla. Siksi hän ei valita, vaikka palkallisia sairauspäiviä ei tunneta. Siihen hän käyttää kesälomapäiviä tai firman tarjoamaa kolmea personal day off -vapaapäivää.

”Suomessa loma on itsestäänselvyys vakinaisessa työsuhteessa oleville. Täällä tulee usein sellainen olo, että on jollain tavoin huono työntekijä, jos ottaa enemmän kuin muutaman päivän vapaata kerralla. Mutta kunnolla rentoutumiseen ja latautumiseen vaaditaan mielestäni kylläkin enemmän kuin viikko tai pari kerrallaan.”

Ei ole mikään ihme, ettei amerikkalainen työntekijä juuri lomistaan puhu, kun työnantajien lomakäytännöt heittelehtivät kuin vuoristoradalla, eikä yhtenäistä lomakulttuuria ole.

Kirjoittaja on Yhdysvalloissa asuva vapaa toimittaja.