Amerikkalaisin ateriahetki

”Eivätkä he tavanneet toisiaan kuin tuon yhden ainoan kerran vuodessa ja silloinkin kiitospäivän neutraalissa, epäuskonnollisessa ilmapiirissä, kun kaikki saavat syödäkseen samaa ruokaa – yksi ainoa kolossaalinen kalkkuna-ateria ruokkii koko kansakunnan.”

Philip Rothin romaanin Amerikkalainen pastoraali nimi viittaa kiitospäivään idyllisenä hetkenä, joka oliiviöljyää epäsuhtaisuudessaan natisevan yhteiskunnan marraskuun neljäntenä torstaina tarjoamalla valtaosalle ihmisistä palkallisen vapaapäivän.

”Naimisissa olevat ja naimattomat lapset matkaavat kotiin kiitospäivänaterialle”, Walt Whitman kirjoitti amerikkalaisen individualismin ylistysrunossa Laulu itsestäni.

Ja lopulta se hiivatin kalkkuna jää sekaannusten vuoksi hankkimatta, kuten tapahtuu Anne Tylerin Oikukas planeetta -romaanissa. Ylimääräinen marengilla kuorrutettu kurpitsapiiras vauhdittaa aterioinnin liirtoa modernin perhejuhlan rituaaliin, riitaan.

”Kiitospäivänä Iris valmisti kalkkunan ja pani sen uuniin. Joimme koko iltapäivän, sitten kävimme käsiksi kalkkunaan viiden tai kuuden maissa iltapäivällä. Ruoka selvitti meidät. Tuntia myöhemmin aloimme ryypätä uudestaan.”

Charles Bukowskin romaanissa Naisia kiitospäivä on merkityksetön päivä muiden joukossa olemassaolon oravanpyörässä. Vähät Bukowskista.

Mayflower-laivalla Uuteen Englantiin saapuneet puritaanit juhlistivat ensimmäistä satoaan heitä auttaneiden wampanoagien kanssa vuonna 1621. Laura Ingalls Wilderin Luumujen poukamassa tapahtumasta kerrotaan topeliaaninen versio: ”Vain kolme paahdettua maissinjyvää oli pyhiinvaeltajaparoilla ollut syötävänään, kunnes intiaanit olivat tuoneet heille kalkkunoita, ja siitä pyhiinvaeltajat olivat olleet kiitollisia.”

Maijan karitsa -lorusta tunnetun Sarah Halen ahkeran lobbauksen tuloksena Abraham Lincoln julisti kiitospäivän kansalliseksi juhlapäiväksi sisällissodan aikaan vuonna 1863.

Richard Fordin Maan laulu on oiva yritys suureksi amerikkalaiseksi kiitospäiväromaaniksi. Eronnut, eturauhassyöpää sairastava keski-ikäinen kiinteistövälittäjä valmistautuu viettämään kiitospäivän aikuisten lastensa kanssa.

”Kohottakoot nyt kaikki nöyrät, sydämelliset ja vilpittömät kiitoksensa, paitsi kalkkunat”, Mark Twain – Amerikan savolaisin klassikko – kirjoitti romaanissa Veren perintö.

Poikkeus vahvistaa säännön. Kiitospäivän aattona Yhdysvaltojen presidentti armahtaa kalkkunan Valkoisen talon pihalla. ”Aika lentää, vaikka kalkkunat eivät”, Barack Obama sanoi puheessaan viime vuonna ja sai viisaudellaan teinityttärensäkin hymyilemään.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.