Amiksille arvostusta

Hallituksen kaavailemat koulutussäästöt kirpaisevat tuntuvimmin ammatillista koulutusta. Silti julkisuudessa ykkössijalle ovat nousseet lukiolaiset ja korkeakouluopiskelijat. Vanha asetelma on vahva. Asetelma on myös auttamattomasti vanhentunut.

Ammattiin valmistuvat ovat vasta viime vuosina nousseet julkisuuden valokeilaan ylioppilaiden rinnalle.

Monissa käytännön asioissa epäsuhta näkyy kuitenkin yhä. Yleisesti ajatellaan, että lukiokoulutuksen saaminen tulee olla mahdollista lähes jokaisessa kunnassa. Tällöin nuoret voivat asua yhä kotonaan.

Samanikäiset ammattikouluun lähtijät voivat kuitenkin hyvin matkustaa kouluun kauemmaksi – tai muuttaa jo pois kotoa. Samalla on riski, että yksin tai asuntoloissa asuvien ammattikoululaisten elämisen edellytykset ovat niukemmat kuin kotona asuvien lukiolaisten. Eriarvoistuminen voi alkaa pienestä.

Ammattiin valmistuvien ”unohtaminen” kertoo paljon yhteiskunnasta, jossa elämme. Korkeat ihanteet ajavat toisinaan arjen yli. Peruskoulu saattaa kannustaa nuorta yleissivistävään lukioon ja lukio puolestaan ohjata eritoten korkeakouluopintoihin. Kipeimmin Suomi kuitenkin tarvitsee sitä toisenlaista ratkaisua.

Ammatillisen perustutkinnon suorittaneet työllistyvät ja asettuvat asumaan pienemmille paikkakunnille useammin kuin korkeakoulutetut. Siksi he ovat monille keskisuomalaiskunnille elinehto: ilman heitä ei olisi tulevaisuuden veronmaksajia.

Silti kunnat turvaavat pontevimmin nimenomaan lukion toimintaa. Tässä on selvä ristiriita.

Hallitus haluaa uudistaa nimenomaan ammatillista koulutusta. Siinä on varmasti paljon kehitettävää, opinnoissa saattaa alasta riippuen olla tiivistämisen varaa. Mutta kaksivuotiseen tutkintoon siirtyminen olisi ensiajatusta suurempi askel.

Moni nuori valmistuisi tuolloin jo 17-vuotiaana. Harvassa ovat ne työpaikat, joissa voi ottaa täyttä vastuuta työstä ennen kuin on täysi-ikäinen. Ajokortittomana autonkuljettajana on vaikea työskennellä.

Jos lyhentäminen on välttämätöntä, niin miksei lyhennetä lukiokoulutusta?

Yleissivistävän koulutuksen tiivistäminen voisi olla helpompaa kuin suoraan ammattiin valmistavan koulutuksen – sivistävät opinnot voivat jatkua luontevasti korkeakoulussa. Ylioppilaan ei tarvitse olla valmis työelämään.

Ammattiin valmistuvien on kyettävä työllistymään sillä opilla, jonka he ovat saaneet. Ammattitaito kasvaa työelämässä – kunhan sen työpaikan on saanut.

Perinteisesti ylioppilaslakki ja korkeakoulututkinto ovat olleet avaimia parempaan elämään ja leveämpään leipään. Tämä ei enää nykyisin välttämättä pidä paikkaansa.

Moni korkeakoulutettu valmistuu työttömyyskortistoon tai joutuu muuttamaan työn perässä toiselle puolelle Suomea. Käytännön ammattilaisille riittää useimmiten töitä.

Suomi tarvitsee tekijöitä. Jotta heitä saataisiin, on työn arvostuksen muututtava. ”Tavallisia” työntekijöitä on arvostettava. Nuoret tekevät omia valintojaan myös yhteiskunnan arvomaailman sävyttämin silmin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.