Antakaa vauvalle viikkorahaa

Jos mielii elää pitkään, välttää katukuvassa pitenevän leipäjonon ja toiveena on vielä nauttia eläkeiästä, kannattaa suunnitelmallinen säästäminen aloittaa tältä istumalta omatoimisesti. Suomessahan on taas viriämässä vääntö eläke­korotuksista. Jos korotus toteutuisi, se olisi nähtävissä jälleen yhtenä suurena tulonsiirtona pois työssäkäyviltä. Tämä jos mikä nakertaisi tulevaisuudenuskoa nuorisolta.

Valtaa pitävien ja sitä tavoittelevien tahojen vaalikiimalta ei ole suojassa kukaan, mutta taloudellista turvaa voi luoda ainakin seuraavalle sukupolvelle antamalla vauvalle viikkorahaa. Aivan – sijoittamalla vaikkapa lapsilisät tai vastaavan summan kuukausittain suoraan lapsen nimiin.

Koska röyhkeä viittaus lapsi­lisiin nostaa useimmilta tukan pystyyn, on sanottava, että monessa tapauksessa lapsilisän loppusijoituskohde on perustellusti akuutimpi ihan muualla kuin osakkeissa. Esimerkiksi minulle, 1990-luvun lamassa liukumäen reunalta puukepillä keihästä alamäkeen heittäneelle, ei koskaan säästetty alkupääomaa. Sen sijaan sain elää kodissa, jossa välitettiin esimerkiksi kouluttautumisestani.

Kuitenkin niiden, jotka pystyvät valintoja tekemään, kannattaa uhrata ajatus pitkäjänteiselle suunnitelmalle – sellaiselle, jossa varaudutaan hyvän päivän skenaarioon.

Kela maksaa lapsilisää 94,88 euroa kuukaudessa jokaisesta Suomessa vakituisesti asuvasta lapsesta 17-vuotissyntymäpäiville asti. Jos lapsilisä olisi sijoitettu kuukausittain hajautetusti osakkeisiin ja säästöille olisi saatu seitsemän prosentin reaalinen vuosituotto kulut minimoiden, olisi lapsella ollut 17-vuotissyntymäpäivänään noin 30 000 euron pesämuna. Sillä ei kuuhun mennä, mutta pätkätöiden etsimisen ja opiskeluiden ristipaineessa hengittäminen voisi olla aavistuksen helpompaa.

Jos summan olisi historiassa antanut jatkaa kasvamistaan osakkeissa, olisi lapsesta tullut miljonääri eläkeikään (67) mennessä. Vaikka historia ei ole finanssimarkkinoilla tae tulevasta, osoittaa esimerkki sen, että varsinkin niiden, jotka eivät ole syntyneet kultakauha suussa, tulisi ymmärtää korkoa korolle -ilmiö huimaksi vetoavuksi talouteen.

Pitkällä aikavälillä varallisuuden kasvu pohjautuu kolmeen tekijään. Ne ovat kuukausittain säästettävä summa, sijoituskohteiden tuotto ja sijoitusajan pituus. Kun kolmikon laittaa laskimeen ja pyörittää numeroita, huomaa nopeasti, että tärkeintä on aloittaa varhain, ei ajoittaa täydellisesti. Lapselle säästäminen ei siis edellytä ylivertaista tietämystä markkinoista tai yrityksistä.

Se ”totuus”, mitä harva pankkineuvoja voi sanoa ääneen on, että herkkyysanalyysin valossa yli 30 vuoden iässä aloitetussa säästämisessä on viisasta miettiä osin jo tulevan perikunnan asioita.

Jos horisontti lyhenee mutta tavoite säilyy samana, täytyy kuukausisäästösumman olla selvästi lapsilisää suurempi tai sijoituskohteiden tuoton tulee ylittää selvästi indeksituotto. Kumpikaan ei ole helppo tai riskitön muutos.

Ilman lapsen puolesta jo synnytyssalista lähtiessä tehtyä pitkäaikaissäästöpäätöstä tie osakemiljonääriksi on Suomessa palkansaajalle pitkä ja kivinen. Toisin kuin monessa muussa asiassa matala älykkyysosamäärä, mutta pitkä kiitorata toimii säästämisessä, koska korkoa korolle -ilmiö toimii apuna.

Kirjoittaja on Nordnetin osake­strategi ja sijoituskirjailija.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .