Antautumiskirje Terminatorille

Milleniumin odotus oli kutkuttavan jännittävää. Joditabletit loppuivat ja kauhuskenaarioissa koko maailman nähtiin räjähtävän. Venäjän ydinvoimaloiden ja ydinaselaukaisuyksiköiden tietokoneiden huhuttiin tulevan hulluiksi. Ihmiset ympäri maailman ja etenkin Suomen turruttivat maailmanlopunpelkoaan etanolilla.

Paniikki 010100:stä, joka sekoittaisi maailman kaikki tietokoneet ja veisi ihmiskunnan kertapieraisulla takaisin kivikauteen, osoittautui vuosituhannen illuusioksi. Ainoa tietokone, jonka tiedän seonneen, löytyi makuukammarini pöydältä. Tarkistaessani vuosituhannen ensi aamuna ennakkoperintönä saamani vuoden 1987 antiikkikone 386:n toimivuutta havaitsin sen aikamatkailleen tammikuun 1. päivään vuoteen 1900.

Aamuhorteessani minun oli pakko kipaista silloisesta Kauppakadun kortteeristani ulos ja tarkistaa, ajetaanko katua vossikoilla ja näkyykö Cygnaeuksenkadun kulmassa posetiivareita? Onnekseni näin ensimmäisenä Vakiopaineen ja R-kioskin rauhoittavat logot, sillä en olisi henkisesti kestänyt elää 1900-luvun alun Suomessa. Mikä on suhteeni suurlakkoon?

Kehitys kehittyi uudella vuosituhannella. Printattuani puoli sivua minuutissa runkuttavalla mustesuihkutulostimella graduni, raahasin täysin palvelleen 386:n ongelmajätteeksi. Ostin huikean 20 Gt:n kiintolevyn sisältävän tehomyllyn ja siirryin internet-aikaan. Sen jälkeen olen ollut raivoissani.

Vuonna 2008 kotini pullotti pätkivää tekniikkaa. Yritin siirtyä älykotiin, jossa kaikki hilavitkuttimet kommunikoisivat harmoniassa. Purin kotiverkkoni, kun naapuri kertoi tietojeni pompsahtaneen hänen näytölleen. Tein välirauhan Terminatorin kanssa. En käytä ainoatakaan monimutkaista sovellutusta, jos se antaa minun käyttää perustoimintoja. Sitten oli petollisen hiljaista.

Tuomiopäiväni koitti 221211. Verokorttini oli mystisesti hävinnyt tietokoneeni työpöydältä. Yritin skannata verokorttini ja lähettää sen sähköisesti. Talon läppärit menivät jumiin, ja kun yksi lopulta toimi, skanneri ilmoitti kohdistusvirheestä. Skannerin toimittua netti katosi. Päivän työn päätteeksi olin pisteessä, jossa pääsin tulostamaan verokorttini kopion.

Se ei tulostunut. Huusin raivoa ja hakkasin etusormellani hiiren vasenta painiketta. Sitä tulostin oli odottanut. Se hurahti käyntiin. Ensimmäinen paperi sylttääntyi laseriin ja koko pinkka perässä. Yritin etsiä irrotusohjeita netistä, mutta se ei toiminut. Halusin lyödä kaiken elektroniikkani mikrosiruiksi.

Päätin hengähtää ja katsoa hyvän mielen palauttamiseksi tallentamani Pasilan jakson. Digiboksi oli jättänyt jakson välistä. Hätä ei ollut sen näköinen. Pasilahan löytyi Yle Areenasta eli jakso näkyisi kätevästi sekä Elisa Viihteen että PS3:n kautta. Mutta Pöysti pätki molemmissa, vaikka kaikki muut Areenan ohjelmat toistuivat. Kostoksi katkaisin kaikkien vempeleiden valmiustilan.

Voisikohan joku insinööri kehittää takuuvarman tulostimen, joka sylkisi tekstiä ulos sitä mukaa, kun sitä kirjoittaa?

Kirjoittaja on vapaa tutkija ja Keskisuomalaisen avustaja