Apua ennen huostaanottoa

Lasten huostaanottojen raju kasvu on suomalaisen yhteiskunnan häpeä. Tosin vielä onnettomampaa olisi, jos vaille huolenpitoa jääviä lapsia ei pelastettaisi parempiin oloihin.

Varhainen kotiapu olisi huostaanotoille kevyempi vaihtoehto, ja jopa halvempi. Apu arkisiin askareisiin ja vertaistuki vetäisivät monen perheen ylös pahenevan ahdingon kierteestä.

Silti lapsiperheiden kunnallista kotipalvelua on rajusti vähennetty. Kotiapua saavien lapsiperheiden määrä on pudonnut viidesosaan parissakymmenessä vuodessa. Lastensuojelun avohuollon asiakkaiden määrä on samassa ajassa viisinkertaistunut.

VIIME VUONNA lähes 70 000 lapsen ja nuoren elämä oli siinä jamassa, että he tarvitsivat lastensuojelun avohuollon tukitoimia. Määrä vastaa yhtä kokonaista ikäluokkaa. Se on järkyttävän paljon.

Toki pitää muistaa, että kynnys lastensuojeluilmoituksen tekemiseen aleni roimasti kolme vuotta sitten voimaan tulleen lain ansiosta. Jos nuorisotyöntekijä yllättää diskonkulmilta alaikäisen kaljakassin kanssa, hän tekee lastensuojeluilmoituksen. Sosiaalityöntekijän pakeille pääsevät niin nuori kuin vanhemmatkin.

Dramaattisissa luvuissa on siis mukana myös vähemmän traagisia tapauksia. Parhaimmillaan napakka puuttuminen esimerkiksi nuoren alkoholi- tai huumekokeiluun ohjaa tämän nopeasti oikeille raiteille ja avaa samalla vanhempien silmät.

PERHEIDEN auttaminen ajoissa on inhimillisesti, yhteisöllisesti ja taloudellisesti kestävämpää kuin ongelmien korjaaminen jälkikäteen. Tämän ymmärtää jokainen ihan arkijärjellä, mutta silti päätöksiä yhteiskunnallisen laivan kääntämiseksi oikeaan suuntaan tehdään ällistyttävän hitaasti ja varovaisin ottein.

Huostaanotettujen lasten vanhempien tarinat ovat usein lohdutonta kuvausta omista ankeista kotioloista ja jopa heitteillejätöstä. Lapsuuden ja nuoruuden pahoinvointi heijastuu kielteisesti myös seuraavan sukupolven kasvuoloihin ja hyvinvointiin.

Vanhempien tukemiseen velvoittaa jopa perustuslaki, jonka 19. pykälän kolmannen momentin mukaan julkisen vallan on tuettava perheen mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Lyömällä laimin ennaltaehkäisevän tuen Suomi siis rikkoo perustuslakiaan.

Suomen kansainvälisesti korkeisiin huostaanottolukuihin on kiittänyt huomiota myös YK:n lapsen oikeuksien komitea. Se on vaatinut Suomea kiinnittämään huomiota lasten sijaishuollon lisääntymisen perussyihin, muun muassa tukemalla vanhempia riittävästi.

Toivoa sopii, että suomalaislasten elämän nurjat puolet nousevat yhdeksi eduskuntavaalien teemaksi. Varhaisen tuen vaikuttavuudesta on jo tutkittua tietoa yllin kyllin mutta muutosta ei tapahdu, ellei kunnille ohjata rahaa ennaltaehkäisevään työhön.

Kunnat pitää myös pakottaa pitämään peruspalvelut kunnossa. Neuvola, päivähoito ja koulu ovat kaikki osa sitä tukiverkkoa, joka kannattelee perheet parempaan huomiseen.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen varapäätoimittaja.