Apurahan hakeminen on samaa kuin ihminen hakisi työpaikkaa

Äskettäin tohtoriksi väitellyt ystäväni kävi ilmoittautumassa työvoimatoimistoon väittelynsä - ja työsuhteensa loppumisen - jälkeen.

Hyvin pian hänelle selvisi, ettei hänen kannata kertoa virkailijalle, mikäli hän aikoo yrittää löytää itselleen työtä. Tutkijan kohdalla se käytännössä merkitsee apurahojen hakemista.

Jos virkailija ruksaa lomakkeesta kohdan, josta ilmenee, että ystäväni aikoo hakea apurahoja, tulkitaan hänet yrittäjäksi. Ja silloin hän ei tietenkään ole oikeutettu työttömyysturvaan.

TÄMÄN PÄIVÄN projektiyhteiskunnassa ihmisten lyhyet, pätkittäiset työsuhteet ovat jo itsestään selvyys. Kukaan ei ihmettele, jos työntekijä etsii ja huolii itselleen työtä, vaikka kyse olisi vain lyhytaikaisesta pestistä.

Toisin on tutkijoiden ja taiteilijoiden kohdalla. Heidän kohdallaan työnhakeminen merkitsee tavallisimmin apurahan hakemista. Tällaista työtä tutkijan ei kuitenkaan kannata hakea, sillä silloin hän rinnastuu yrittäjäksi.

TYÖVOIMAVIRKAILIJA KYSELI ystävältäni tarkkaan, onko hänellä tai hänen puolisollaan yritystoimintaa.

Kuultuaan puolison yritystoiminnasta virkailija halusi tietää, ryhtyykö ystäväni nyt tekemään puolison yritykselle töitä. Ei hän aikonut, kun ei ollut tähänkään mennessä tehnyt sitä.

Ansiosidonnaisen työttömyysturvan hakemisella virkailija ei katsonut olevan kiirettä. Hänen mielestään asian voisi hoitaa parin kuukauden päästä loppusyksystä.

YSTÄVÄNI ON NYT päättänyt yrittää pärjätä ilman työvoimatoimiston "palveluita" ja samalla myös ilman ansiosidonnaista tukea.

Hän myöntää, että hän tuskin suhtautuisi asiaan yhtä rauhallisesti kuin nyt, jos hän edelleen olisi yksinhuoltaja. Tällä hetkellä hän elää miehen tuloilla - ja hakee apurahoja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.