Arabian sädekehä

Hei, siinä on Arabian leima!”, huudahti kauppias minulle Salon torilla, kun moitiskelin hänen myymäänsä naarmuista ja kolhuista Pekka-lautasta turhan kalliiksi.

Ystäväni Tuula Kuusi, joka omistaa muun muassa vanhaa Arabiaa myyvän Vinttikamari-liikkeen Helsingin Topeliuksenkadulla, tapaa kysyä Arabiaa hänelle tyrkyttäviltä asiakkailta: ”Leimaako te olette myymässä vai lautasen etupuolta?”

Suomessa vallitsee Arabia- ja Iittala-monoteismi. Se näkyy erityisesti antiikkimessuilla, jossa Arabian kannujen ja Iittalan maljakoiden myyjien pöydät näyttävät kovin identtisiltä. Vaikea sieltä on helmiä ryhtyä etsimään. Hinnatkin ovat pilvissä. Ei korppi korppia noki.

Kaikki kunnia Arabialle ja sen monivaiheiselle historialle, mutta liika on sentään liikaa. Maailmassa on muitakin hienoja astioita, kerättäväksi asti, eikä kotimaisuus aina takaa laatua. Korvat tippuilevat käytössä helposti Stefan Lindforsin Ego-kupeista, Elegia-sarjan teesiivilä keikkaa ellei pane lasia tueksi alle, Kaj Franckin oluttuopin reunaan asti ulottuva ruudutus sattuu suuhun jne.

Kotimaisuuskin on joskus kyseenalaista nykyisissä Arabian astioissa. Yhtiö on jo vuosia teettänyt mukinsa ja osan muumituotteistaan Thaimaassa. Sieltä tulevat myös Birger Kaipiaisen Paratiisi-kulhot. Iittalan kansainväliseen levitykseen tarkoitettu Klaus Haapaniemen piirtämä Taika-sarja valmistetaan samassa tehtaassa kokonaan. Joitakin Iittalan laseja tehdään Saksassa. Hackmanin Kesä-sarjan emaliastiat teetetään puolestaan Serbiassa.

Käyttöastioitahan nämä ovat, niin kuin ovat aikoinaan olleet kaikki Arabian ja Iittalan astiat, joita keräilijät nykyisin himoitsevat. Sitä, mikä keräilyarvo muissa maissa valmistetuille tavaroille tulevaisuudessa muodostuu, ei vielä kukaan tiedä. Tuula Kuusi on sitä mieltä, ettei Thaimaassa tuotetuilla tavaroilla ole juurikaan keräilyarvoa. Toista mieltä taas on tehtaan emeritus-tiedottaja Päivi Jantunen. Hänen mielestään Arabian ja Iittalan brändit ovat siksi vahvoja, että ne kestävät, vaikka tuote olisi valmistettu jossain muualla kuin Suomessa. Globaalisuus on hänestä luonnollinen suuntaus.

Tähän näyttäisi viittaavan myös japanilaisten Arabian tehtaanmyymälöistä tekemät muumimukihankinnat. Eri asia sitten on, kuinka järkevää heidän on rahdata mukeja toiselta puolelta maailmaa, kun ne olisi logistisesti ja ekologisesti mukavampaa käydä ostamassa valmistusmaasta Thaimaasta.

Mutta tässä tullaankin ilmiöön, jota nimitän arabiaorgasmiksi. Tuotteiden brändillä on karismaa, joka puree asioista tietämättömiin kotimaisiin ja ulkomaisiin keräilijöihin. Brändiään Arabia ja Iittala pitävät yllä juuri leimallaan olkoonkin, että asia kerrotaan pyörein sanankääntein yhtiön verkkosivulla. Itse tuotteissa sen sijaan valmistusmaata ei esitellä, toisin kuin Marimekolle tuotetuissa astioissa. Niissä on reilusti tarra Made in Thailand. Eikö rehellisyys olisi valttia Arabian tuotteissakin?

Uusimmat

Kolumnit

Kolumni: Frozen II: Kysymyksiä ja vastauksia

Lyhyet

Kulttuuri osana vanhuuden arkea

Kolumni: Pikaliima paikkaa kevään vauriot

Suhteellisuudentajua parisuhteeseen

Sprintti vahvisti asemaansa

Lyhyet

Kolumni: Kulutusluottoja markkinoidaan moraalittomasti

Kolumni: Älä ainakaan kirjoita tästä kolumnia

Sami etsii paikkaansa perheessä ja koulussa

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.