Arkipäivän sanasepot

Olen aina ihaillut mainostekstejä kehitteleviä copywritereita. Voisi kuvitella, että kaikki on jo sanottu sataan kertaan, mutta ei, aina tulee jotain uutta. Parhaimmillaan ja jopa häkellyttävän usein muutaman sanan mittaiset mainostekstit ovat suorastaan veret seisauttavia oivalluksia.

Noinhan se pitää sanoa! Onpa ihme, ettei tuollainen ole tullut omaan mieleen, huudahtelee tavallinen talliainen.

Samalla tavalla kuin mainostoimistoissa toiminevat aivoriihet ja think tankit radiossa. Näin voi päätellä hienoista ohjelmasarjojen nimistä.

Eniten olen viime aikoina ihaillut Radio Suomen kesällä pyörinyttä Onnelliseksi-sarjan nimeä. Otetaan niinkin lepsu sana kuin onnellinen, johon ei sisälly mitään seksiin vipuustavaakaan, mutta hoksataan panna sana translatiiviin – ja, voilá, siinä ovat sekä onni että seksi hienossa paketissa.

Kunnioituksella makustelen myös Radio Suomen illansuun Kaikki kotona -ohjelmasarjan nimeä. Kuka liekin nimen takana, hänellä on ollut kaikki kotona, sillä ohjelmaa tehdään ajalle, jolloin kaikki – ehkä – ovat jo kotona työ-, hoito- ja koulupäivän jälkeen, ja jossa aiheet sopivat kaikkien korville.

Aivan mahtava on myös ollut niin ohjelmana kuin ohjelman nimenä mielenterveysohjelma Lanttulataamo. Toivottavasti tärkeää aihetta ja mahtavaa nimeä ei haudattu viime keväänä, kun toistaiseksi viimeinen ohjelma palkitusta sarjasta kajahti eetteriin.

Tienviittoja, Elämänmenoa, Melkein hereillä, Kultakuume, Matkakuume, Vapaa kaista, Brysselin kone, Todellisia tarinoita... Onhan näitä.

Pakko se on myöntää, että oivallusta on tarvittu siinäkin, kun vanha kulttiohjelma Nuorten sävellahja heräteltiin henkiin Entisten nuorten sävellahjana.

Suurten ikäluokkien jälkeisten polvien kuunneltavaksi rakennettu ohjelma ei vain jaksa iskeä meikäläiseen, vaikka Nuorten sävellahja olikin aikoinaan oman elämän Aurinko.

Palstalla puhutaan radiosta.