Arvonsa tietävä presidentti

Istuva presidentti Aleksandr Lukashenko, 56, voitti Valko-Venäjän sunnuntaiset presidentinvaalit, kuten kaikki muutkin vaalit sitten valtaannousunsa vuonna 1994.

Tällä kertaa Lukashenko sai äänistä lähes neljä viidesosaa. Lukashenkolla oli kaikkiaan yhdeksän haastajaa, mikä kertoo opposition hajanaisuudesta. Suosituinkin opposition ehdokas sai vain runsaat 2,5 prosenttia äänistä.

Nyt vaalit poikkesivat hieman aiemmista. Oppositioehdokkaat saivat kampanjoida melko vapaasti, vaikka presidentti pitikin mediavallan käsissään. Parlamentin perustuslaillisia valtaoikeuksia presidentti on hallinnut vuodesta 1996, joten hänellä oli valta päättää, kuka laskee äänet. Oppositiolla oli vain murto-osa paikoista vaalilautakunnissa. Huomattava osa äänistä laskettiin ennakkoon keskusvaalilautakunnassa opposition sekä paikallisten ja ulkomaisten vaalitarkkailijoiden ulottumattomissa.

Tuloksen varmistelu oli tavallaan turhaa, sillä Lukashenko on myös aidosti niin suosittu että olisi luultavasti saanut puolet äänistä myös rehellisissä vaaleissa.

Mutta tämä entinen neuvostokolhoosin johtaja on arvaamaton mies, jonka mielessä neuvostonostalgia, stalinismi ja natsismin ihailu sekoittuvat hämmentäväksi keitokseksi. Tuosta sopasta näyttää syntyneen ainakin pakkomielle suuresta johtajuudesta kansakunnan isänä. Parhaitenhan sen voi näyttää vaaleissa. Mutta Lukashenko on osoittanut olevansa myös tarkkavainuinen poliitikko, joka osaa vedellä oikeista naruista.

VENÄJÄÄ Lukashenko yritti aikansa lähentyä valtioliitolla ja tuomalla neuvostomenneisyyden jopa itsenäisen Valko-Venäjän valtiollisiin symboleihin kuten lippuun ja kansallishymniin, mutta suhteet Moskovaan ovat pysyneet etäisinä. Joulukuun alussa Venäjä tosin ilmoitti jatkavansa edullisia kaasu- ja öljytoimituksiaan Valko-Venäjälle, mutta paine kohti maailmanmarkkinoiden mukaisia hintamekanismeja on kova.

Viime aikoina Lukashenko on pyrkinyt lähentämään suhteitaan Euroopan unioniin. Pitkään markkinatalouden vastustajana esiintynyt presidentti käynnisti talousuudistuksen, jonka yhtenä osana on yksityistäminen.

Tällainen Lukashenko on jo kelvannut EU:lle. Valko-Venäjä on hyväksytty EU:n itäiseen kumppanuusohjelmaan ja Suomikin avasi syksyllä diplomaattisen yhteystoimiston Minskissä. EU:n Lukashenkon hallinnolle edellisten presidentinvaalien jälkeen julistama viisumikielto on unohdettu. Maa kelpaa kumppaniksi, vaikka se on ainoa Euroopan maa, joka on Euroopan neuvoston ulkopuolella ja toteuttaa kuolemanrangaistuksia.

Vaaliuutisoinnissa nähtiinkin outo asetelma. Venäläisviestimet raportoivat - tosin Venäjän intressit lähtökohtinaan - vaalivilpistä ja väärinkäytöksistä. Läntiset viestimet pysyivät lähinnä hiljaa.

Vaalien jälkeisistä levottomuuksista edes EU ei voinut vaieta. Unionin ulkoministeri Catherine Ashton tuomitsi viranomaisten väkivallan ja vaati pidätettyjä oppositiojohtajia ja mielenosoittajia vapaiksi - samalla kun kiitteli Valko-Venäjää "edistymisestä" demokratiassa.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.