Arvostele mun elämä

Kaikesta saa nykyään arvosanan. Nykypäivänä nämä arvostelut kuvataan yhä useammin televisioon saakka. Pintapuolisista asioista se onkin harmitonta kisailua ja viihdyttävää katsottavaa.

Kaikki taisi alkaa ruuista. Eikä siinä mitään. Kukaan täydellä järjenjuoksulla varustettu ihminen ei vedä hernettä nenäänsä, jos hänen créme bruléensä ei sijoitu arvostelijoiden listan ykköseksi.

Seuraavaksi kuvioihin astuneiden häiden kohdalla mentiin jo huonompaan suuntaan. Inhottaa ajatus siitä, että elämän yhdestä tärkeimmästä päivästä pyynätään överiupea sen tähden, että saataisiin korkeat pisteet.

Jotenkuten ymmärrän, että kokkailut, asunnot ja mekot pistetään paremmuusjärjestykseen. Ja jos vihkiseremoniastaan haluaa kouluarvosanan saada, vaikka sen palkintona häämöttävän häämatkan varjolla, niin siitä vain. Mutta kun arvioinnit eivät ole jääneet edes tähän.

Tässä jokin aikaa sitten avasin television väärään aikaan. Ensin luulin, etten käsittänyt asiaa oikein. Todella toivoin sitä. Mutta ei, Suomen televisiossa aivan aikuisten oikeasti pyörii ohjelma, jossa arvostellaan kasvatusmenetelmiä ja äitiyttä.

Päähäni muodostui useiden voimasanojen piirittämä kysymys: Miksi? Jos ideat ovat todella noin vähissä, niin puolestani vaikka kaikkien rakastama ostoskanava voisi saada lisää esitysaikaa tuollaisen soopan tilalle.

Pahoin pelkään, ettei tämä ole edes jäämässä tähän. Seuraavaksi vuorossa ovat varmaan arvostele mun elämä, puoliso ja uskonto. Vieläkö ollaan hyvän maun rajoissa?

Kirjoittaja opiskelee toista vuotta matkailualaa Jämsän ammattiopistossa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.