Asenne ja intohimo

Aloitetaan Ukrainasta. Siellä harrastettiin maanantaina aikamatkailua. Ei tosin kovin kauas, vaan jonnekin vuosien 1994–2006 välille. Niihin vuosiin, jolloin Andri Shevtshenko oli yksi maailman parhaita hyökkääjiä – ellei paras.

Maanantaina Kiovassa pelatussa ottelussa Shevtshenko johdatti maaleillaan Ukrainan voittoon Ruotsista. Hyökkääjä, jonka ura on ollut viime vuodet lähes pelkkää laskua, nousi yhtäkkiä parrasvaloihin. Miksi? Löysikö Shevtshenko jälleen pelitaitonsa? Ei, hän löysi intohimonsa, joka toi hänelle pääpallotilanteisiin muutaman sekunnin kymmenyksen hyödyn puolustajiin nähden.

Intohimo teki Shevtshenkosta jälleen kansallissankarin.

Jatketaan kotoisesta Jyväskylästä ja Harjulta. Kontrasti Ukrainaan ja Kiovaan on valtava, sillä samaisena maanantaina JJK pyllisti omalle kotiyleisölle ja pelasi lammasmaisen ottelun Kuopion Palloseuraa vastaan. Toivoa sopii, että pelaajat, valmentajat ja seuraväki katsoivat myöhemmin illalla nähdyn Shevtshenkon näytöksen. Ja ottivat opikseen.

Jalkapallokatsojana hyväksyn, jos joku pelaaja antaa osaamattomuuttaan harhasyötön. Hyväksyn myös, jos joku taitamattomuuttaan arvioi pallon lentoradan väärin tai tunaroi varman maalipaikan. Mutta sitä en voi sietää, jos kentällä ei nähdä raivokasta yritystä. Ammattilaisilla (olkoonkin, että liigapelaajille ei kummoista palkkaa makseta) ei voi olla asennevammaa. Intohimoton pelailu on anteeksiantamatonta maksavaa yleisöä kohtaan.

Ja juuri siitä JJK:n touhussa on tällä hetkellä kyse. Lähes jokaisessa kotiottelussa on tullut tunne, että liian moni kettupaitainen ei ole kentällä täydellä sydämellään. Aivan kuin tyttöystäviltä tai vaimoilta olisi tullut käsky, että hikistä pelipaitaa ei saa tuoda illalla kotiin. Aivan kuin pelaajat olisivat kylläisiä, kun viime kaudella tuli SM-pronssia. Tuskin kumpikaan pitää paikkaansa, sillä naiset ovat fiksuja ja SM-pronssi ei lopulta ole yhtään mitään.

Katsomoon asenteen ja intohimon puuttuminen näkyy joka tapauksessa siten, että JJK häviää lähes poikkeuksetta jokaisen kaksinkamppailun.

Sitä kautta häviää usein koko ottelun.

Edellinen vuodatus meni pelaajille sen kummemmin henkilöimättä. Seuraava menee valmennukselle.

Olisi toki ihannetilanne, jos intohimo lähtisi pelaajista itsestään. Näinhän kävi epäilemättä Shevtshenkolle EM-kisoissa. Mutta, jos pelaajat eivät itse ole hereillä, on valmennuksen reagoitava ja herätettävä joukkue. Keinolla millä hyvänsä.

Tässä asiassa Kari Martonen on kiistatta epäonnistunut.

Keskustelupalstojen asiantuntijat vaativatkin jo Martosen eroa. Se lienee mahdoton ajatus JJK:n taloustilanteessa, enkä usko, että se muutenkaan kannattaisi. Mielenkiintoista kuitenkin on, että näissä vaatimuksissa on enemmän asennetta ja intohimoa kuin JJK:n päämäärättömässä ja hengettömässä neppailussa.

Outoa on sekin, että hyvien vierasotteluiden ansiosta JJK:lla on yhä mahdollisuudet menestyä tällä kaudella. Pisteitä enemmän kaipaan kuitenkin kettupaidoilta oikeaa taisteluilmettä.

Sitä saa näyttää jo lauantaina.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Kadonnutta ammattikuntaa ”kaivaten”

Raakel, myönnä että rakastat

Mitä tapahtuu,kun jättiläisetovat kuolleet?

Autoileva lähimmäinen, aikamme mysteeri

Johtajakisa katkesi kesken Jämsässä

Kolumni: Kirittärien voiton salaisuudet, niitä on neljä

Kolumni: Pidä vain vielä se vatupassi, ystäväni

Kansainvälisen koulutuksen ihannointi tekee puolikieliseksi

Kolumni: Aitaviesti on saatava olympialajiksi

Kolumni: Kumma asuu pikkukaupungissa

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.