Asiakas vai kansalainen?

Jyväskylän kaupunki on tekemässä organisaatiouudistusta. Älkää nyt vain loksauttako leukojanne sijoiltaan haukotellessanne.

Organisaatiouudistuksia nykyään tulee ja menee ja muutoksen kiihkeyttä kuvastaa se, että niissä käytettävä kieli on yhä merkillisempää. Mutta sanoilla on merkityksensä, joten nielaistaan haukotus ja vilkaistaan, mistä uudistuksesta Jyväskylässä puhutaan.

Hallinnon uudistus on määritelty seuraavasti:

Tavoitteena on uudistaa konserni- ja palveluorganisaatio matriisimaisesti ydinprosesseja ja jatkuvaa kehittämistä tukevaksi. Organisaation toiminnan ja ohjauksen perustana ovat vastuutetut ydinprosessit, jotka määritellään asiakasryhmien ja kehittämistarpeiden mukaisiksi.

Tuosta dadasta huomio kiinnittyy sanoihin konserni ja asiakas.

Kuntalaisen näkeminen asiakkaana on nyt hiljaisesti hyväksytty ajattelutapa ja se paistaa myös Jyväskylän organisaatiouudistuksen valmistelussa.

Kuluttajuus ja asiakkuus ovat päivän sanoja, joten ei ihme, että nämä roolit nostetaan esiin myös kuntademokratiassa. Ja tähän ajattelumaailmaan sopii kunnan näkeminen konsernina eli palveluja tuottavana taloudellisena kokonaisuutena.

MUTTA ei kunta ole konserni.

Kunta on edustukselliseen demokratiaan nojaava yhteisö. Se tarkoittaa, että äänestäjät eli kansalaiset valitsevat edustajat, joilla on valta tehdä päätöksiä. Konserni sen sijaan on yritys, joka ei ole yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden piirissä, eikä sillä ole velvollisuutta järjestää peruspalveluja.

Kyse ei ole saivartelusta vaan ajattelutavan eroista. Ero näkyy ehkä selvemmin (konsernien) asiakkaista puhuttaessa.

Jyväskylän hallinnon uudistamiskaaviossa (Ksml 31.8. 2010) kuntalainen nähdään erilaisina asiakkuuksina: potilaana, ostajana, kansalaisvelvollisuuksien täyttäjänä, käyttäjänä, kuluttajana ja - hep! - kansalaisena. Kuntalaisen oikeuksista ei tässä roolituksessa puhuta, vaikka kuntien tehtävänä on järjestää kuntalaisille peruspalvelut.

Eri asiakkuudet kytkevät kuntalaisen roolin markkinoihin, josta asiakkuuden käsite on syntynyt. Kuntalainen nähdään siten markkinoilla toimivana kuluttajana - ei siis kansalaisena.

JÄLKIMMÄINEN korostaa kuntalaisen subjektiutta niin oikeusalamaisena kuin suvereenina toimijana eli hänellä on velvollisuutensa ja oikeutensa.

Kuluttaja-asiakkuus puolestaan korostaa valinnanvapautta markkinoilla.

Ajattelutapojen erot asettavat kysymyksen, miltä pohjalta kunnan tulisi toimia. Tulisiko sen nojata valinnanvapautta korostavaan asiakkuuteen ja markkinoiden logiikkaan? Vai tulisiko sen painottaa kansalaisuutta ja kuntalaisen roolia julkisyhteisön jäsenenä?

On hyvä pohtia, kummassa roolissa kunnan asukas pystyy vaikuttamaan enemmän. Asiakas valitsee siitä, mitä hänelle on tarjolla ja kansalaisella on ainakin periaatteessa oikeus yrittää vaikuttaa siihen, mitä palveluja kuntien tulisi tarjota.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.