Asiat kuntoon tivakalla viestillä

Lukijoiden Kouvolan Sanomiin lähettämät tekstiviestit innoittivat paikallista Kuusankosken harrastajateatteria niin paljon, että tarmokkaat teatterilaiset päättivät valmistaa viesteihin pohjautuvan näytelmän. Syntyi Napakat - Kymenlaaksolainen valitusnäytelmä ja sisältö on juuri sitä, mitä nimikin lupaa: tekstiviestin napakkuudella ja yleisöosaston kipakkuudella syntynyt katsaus elämän koko kirjoon.

Juuri sitä, mitä Keskisuomalaisen Lyhyissä ja monen muun lehden vastaavilla osastoilla on totuttu näkemään.

JOS Keskisuomalaisen Lyhyistä tekisi näytelmän, seikkailisi esityksessä henkilö (siis mies tai nainen), joka varmalla otteella arvostelisi päättäjät, niin kunnalliset, valtakunnalliset kuin EU-tason - ja antaisi merkkimäärän puitteissa vielä nasakan ratkaisuehdotuksen. Myös hengellisistä asioista hänellä olisi selväsanainen mielipide, jonka graafiseen esitykseen riittäisi pelkkä musta ja valkoinen.

Hänellä olisi runsaasti kokemusta työ- ja perhe-elämää vaivaavista narsisteista, joiden tuottamaa kärsimystä onneksi salarakas pystyy lieventämään.

Arkielämää haittaisivat muun muassa kaikenmaailman idiootit liikenteessä ja pöljät tiejärjestelyt. Vapaa-aikana harmittaisivat talvisin ulkona huhkivat äänekkäät kahvakuulajumppaajat ja se, että lenkkipolku ei ole valaistu puoli kuuden aikaan aamulla - siis juuri parhaimpaan lenkkeilyaikaan!

Hän tietäisi, että lasten kasvattajat - sekä vanhemmat että opettajat - eivät osaa hommiaan eivätkä pitää kuria. Ja siksi lasten meno on villiä.

Naapurista ja huonosta palvelusta löytyisi aina terävää sanottavaa - tosin ne eivät aina löydä tietään lehden sivulle saakka. Ei, vaikka kohteen ihan selvästi nimeltä mainitsisi.

Koska tässä maassa on niin paljon mälsää, kuten jo Simo Salminenkin lauloi, ei vaihtoehdoksi enää jää kuin huutaa Kekkosta apuun. Ei vaan Kekkosen aikaan meno olisi ollut tämmöistä. Se on jämpti niin!

KAIKKI ylläolevat viestit on julkaistu. Sitä en uskalla edes kuvailla, millainen näytelmä julkaisematta jääneistä tekstareista syntyisi. Osa julkaisematta jääneistä viesteistä on kaiken hyvän maun ja laillisuuden rajat ylittävää K-18-kamaa.

Sitten on myös niitä viattomia tekstejä, jotka eivät vain yksinkertaisesti mahdu lehteen. Niiden lähettäjistä osa jää (aivan suotta) märehtimään mielessään, miksi hänen tekstarinsa ei kelvannut julkaistavaksi. Lehden taustalla vaikuttavaa Suurta Salajuontakin epäillään syyksi.

Todellisuus on silti paljon arkisempi: lehden sivulle ei mahdu viestejä määräänsä enempää ja osa jää väistämättä julkaisematta.

Nimettömien tekstareiden lähettämiseen (ja myös lukemiseen) suhtaudutaan suurella intohimolla. Siksi aivan uuden ulottuvuuden tekstareista tehtävään näytelmään saisikin niistä moninaisista motiiveista, joita viestien lähettäjät epäilevät olevan syynä, miksi juuri hänen tekstarinsa ei päätynyt lehden sivulle. Ihan taatusti takana on jokin juoni, mutta lehti ei vain myönnä sitä!

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.