Auringonlaskun maa

Raisa Jäntti

Harrastan Postcrossingia eli postikorttien lähettämistä satunnaisille ihmisille ympäri maailmaa. Postcrossing-yhteisöön voi liittyä kirjautumalla nettisivuille, ja aloittaa korttien lähettämisen ja vastaanottamisen saman tien.

Olen lähettänyt kortteja puolitoista vuotta. Olen saanut lukea ventovieraiden ihmisten ajatuksia elämästä ja kerännyt valtavan laatikollisen kortteja kaikkialta maailmasta. Samalla olen oppinut jotain suomalaisuudesta.

Moni kortteja odotteleva postcrossaaja toivoo saavansa turistikortteja lähettäjän maasta tai kotikaupungista. Tästä alkavat ongelmat. Olen etsinyt tunnistettavaa Suomi-korttia kuukaudesta toiseen. Vaihtoehtoja tuntuu olevan tasan kaksi: korteissa on joko auringonlasku tai kuvia kaupunkikeskustoista, joissa ei ole mitään muuta nähtävää kuin rivi kauppoja.

En halua edustaa Suomea kortilla, johon on kuvattu kolme–neljä kesän kauneinta auringonlaskua. Minua ahdistaa ajatus siitä, ettei meillä ole mitään muuta näytettävää kuin laskeva aurinko (aurinko laskee kyllä kaikissa muissakin maissa). Postikorteissa aurinko laskee yleensä järveen, etualalla on laituri ja ehkä jopa vene. Hienoa sinänsä, mutten koskaan ole asunut paikassa, jossa olisi laituri ja vene. En tunnista tästä omaa Suomeani.

Kaupunkikorttien ongelmana on kuvien tarkoituksettomuus. Ihan kuin joku oli vain käynyt ottamassa kuvan keskeltä pääkatua ja painanut siitä kortin. Näkymä on tietysti aito, mutten tunnista tätäkään Suomea; en viihdy shoppailemassa enkä autoja täynnä olevissa keskustoissa.

Olen kiertänyt ongelman lähettämällä maailmalle nyt yhteensä 136 suomalaista taidekorttia. Ne ovat maasta, jonka tunnistan omakseni: hassusta, kummallisesta, surullisesta, salaperäisestä, oivaltavasta, kauniista maasta. Koskaan ei hävetä lähettää korttia, jonka on ostanut taiteilijalta. Kaiken lisäksi nämä kortit herättävät usein keskustelua postcrossaajien sivuilla.

Korttien lisäksi olen alkanut katsella postimerkkejä. Jos ennen katselin merkkejä vain ohimennen, nyt pysähdyn ihailemaan niitä – niin moni kortin vastaanottaja on ihmetellyt, kuinka kauniita postimerkkejä Suomessa tehdään. Meillä on pyöreitä ja läpinäkyviä merkkejä, taide- ja arkkitehtuurimerkkejä, sipulinmuotoisia merkkejä.

Muistan postimerkkien ostokeskustelun Jyväskylän postista vuosien takaa. Sanoin myyjälle, että ostan mitä tahansa merkkejä, kunhan niissä ei ole silakkamarkkinoita eikä sydämiä. ”Ei sydämiä?”, myyjä kysyi ja hymyili. ”Kyllä nekin sinulle vielä joskus alkavat kelvata.”

Ja totta tosiaan. Lähetän ihan mielelläni maailmalle sydämen Suomesta.