Aurinko ampuu kultanuoliaan

Tiistaina Suomessa ihailtiin osittaista auringonpimennystä, sikäli kuin se missään näkyi. Uutisissa on puolestaan kerrottu auringon siirtymisestä aiempaa aktiivisempaan kauteen ikään kuin suurena uutena uhkakuvana.

Jo nyt varoitellaan vaikeuksista satelliiteille, tietoliikenneyhteyksille ja jopa energian tuotannolle. Kun auringonpilkkusykli kehittyy huippuvaiheeseensa, magneettimyrskyt voivat pelkästään Yhdysvalloissa jättää kymmenet miljoonat ihmiset vaille sähköä ja aiheuttaa tähtitieteelliset vahingot, joiden korjaamiseen voi kulua jopa kymmenen vuotta, vakuutusyhtiöt laskeskelevat.

AURINGON aktiivisuudesta on jo kauan tunnettu noin 11 vuoden auringonpilkkusykli, joka ilmeisesti vaikuttaa maapallon lämpötilaan ja otsonikerrokseen. Menossa oleva sykli saavuttaa Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan mukaan huippunsa vuonna 2013. Silloin aurinko säteilee tavallistakin enemmän ja tummempina säilyvät pilkut erottuvat paremmin. Auringon rajut massapurkaukset näkyvät ja tuntuvat maan magneettikentässä muun muassa revontulina ja monenlaisina teknisinä vaikeuksina.

Hurjimmin auringon energiaryöpsähdykset koettelevat lähiavaruudessa toimivia satelliitteja, mutta ne on koettu rajusti myös maan kamaralla. Vuoden 1859 magneettimyrskyn kerrotaan panneen sekaisin koko silloisen lennätinverkon, kun käyttäjät saivat sähköiskuja ja paikoin jopa lennätinpaperi syttyi tuleen.

Auringonpilkut löysivät jo varhain tiensä muun muassa taloustieteelliseen kirjallisuuteen, ja jo 1800-luvulla muun muassa maataloustuotannon vaihteluja selitettiin auringonpilkkusyklillä. Myös myöhempi sosiaali- ja taloushistoria on ottanut auringonpilkut vakavasti, joskin hieman toisella tapaa. Ajanjakso 1645-1715, jolloin auringonpilkut olivat hyvin harvinaisia, tunnetaan niin sanottuna Maunderin miniminä tai pienenä jääkautena, jolloin Eurooppa ja Pohjois-Amerikka kärsivät kylmistä ja poikkeuksellisista talvista. Suomessa tuolle ajanjaksolle osui muun muassa suuri nälkävuosi 1699.

AURINGON kokeminen nykyisen yhteiskunta- ja talouselämän uhkaksi kertoo paljon modernin ihmisen luontosuhteen muuttumisesta. Muinaiset luonnonkansat arjalaisista seemiläisiin ja niin Euroopassa kuin Amerikan mantereillakin palvoivat aurinkoa jumalallisena olentona. Auringon mieltäminen elämää ja valoa lahjoittavaksi jumaluudeksi oli loogista, koska maapallon kaiken elämän olemassaolo riippuu auringosta. Suomessakin tämä jumalaisen auringon muisto elää yhä "auringon päivässä", sunnuntaissa.

Moderni aikamme on ollut ennen kaikkea nykyaikaisen tieteen ja tekniikan voittokulkua luonnon hallitsemiseksi ja alistamiseksi pelkkänä kohteena ja vain ihmistä palvelemaan. Monin kohdin on tultu jo äärirajoille unohtaen, että ihminen voi viime kädessä olla olemassa vain osana luontoa. Tästä aurinkokin meitä muistuttaa noudattamalla vain omia lainmukaisuuksiaan ihmisten viritelmistä ja niille koituvista hankaluuksista piittaamatta.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.