Autourheilupomo Mosley pani Kanervaakin paremmaksi

Ulkoministeri Ilkka Kanervan kujanjuoksu päättyi ajolähtöön, kuten arvata saattoi. Urheilukielellä hieman keventäen voisi sanoa, että Kanerva teki oman maalin. Tekstiviestit lähtivät aivan väärään kohteeseen. Ja seuraukset olivat Kanervan kannalta ikävät.

Politiikassa Kanerva on nyt jäähyllä, tai vähintäänkin vaihtoaition perimmäisessä nurkassa. Mutta eiköhän se "Ike" vielä sieltäkin kentälle ampaise.

Kanervan poliittinen lento päättyi pahaan horjahtamiseen ja kaatumiseen. Urheilujohtajana Kanerva jatkaa varmasti yhtä reippaasti kuin aikaisemminkin. Luottamustoimista tärkeimmät ovat Suomen Olympiakomitean varapuheenjohtajuus ja Kansainvälisen Yleisurheiluliiton IAAF:n hallituksen jäsenyys. Näissä hommissa Kanervan ponnistus osuu todennäköisesti lankulle.

Kanervan tekstiviestittely oli suurta draamaa Suomessa. Maailmalla kaikki on kuitenkin vielä suurempaa. Viime päivien aikana kohua on nostattanut Kanervaakin tunnetumman urheilupomon, Kansainvälisen Autoliiton FIA:n puheenjohtajan Max Mosleyn seksiskandaali.

Mosleyn isä oli aikanaan Englannin fasistipuolueen puheenjohtaja ja Adolf Hitlerin ihailija. News of the World -lehden tietojen mukaan omena ei ole pudonnut kauas puusta. Max Mosley käytti keskitysleirioloja inspiraationa seksileikeissään. Julkisuuteen levinneissä kuvissa Mosley puuhastelee viiden ilotytön kanssa.

Julkinen inho on ollut niin suurta, että Mosleyn ura urheilujohtajana lienee ohi. Pientä esimakua siitä on tullut jo nyt, kun Mosleyn vierailu Bahrainin Formula 1-kisaan peruuntui. Autonvalmistajien torstaina julkisuuteen tulleet kommentit kertovat, että 67-vuotiaan britin lähtölaskenta on käynnissä.

On helppo ymmärtää, että varsinkaan juutalaiset eivät löydä keskitysleiriolojen ja maksullisen seksin yhdistämisestä mitään huumoriin viittaavaa. Kerettiläisenä on silti sanottava, että tulipa taas mojova annos sirkusmeininkiä jo ennestään värikkääseen ja skandaalinkäryiseen formulamaailmaan.

Skandaalin syntymiseen ja sen elinkaareen liittyy salailu, joka sitten julkisuuden paineessa hiljalleen murenee. Tällä viikolla paljastui urheiluskandaali, jota ei koskaan syntynytkään. Salaaminen onnistui täydellisesti.

Alppihiihtäjä Kalle Palanderista tehdyn elämäkerran julkistamistilaisuudessa selvisi, että alppihiihtotähti oli narahtanut rattijuopumuksesta lokakuussa 2002. Palander onnistui lähipiireineen salaamaan vankilaan vieneen rattijuopumuksen Hiihtoliiton johdolta ja julkisuudelta.

Palander pysyy paljastuksensa jälkeen edelleen värikkäänä urheilijana. Julkisuuskuva ei ryvetttynyt, koska urheilija itse toi asian kaikkien tietoon.

Jonkinlaisena skandaalinpoikasena, tai ainakin myrskynä vesilasissa voi kai pitää entisen jalkapallomaajoukkueen päävalmentajan Roy Hodgsonin Jari Litmaseen kohdistunuttaa kritiikkiä. Hodgson ihmetteli sitä, miten Litmanen pystyy pelaamaan maajoukkueessa, mutta ei Fulhamin paidassa.

Maajoukkueessa Litmanen on loistanut, mutta Englannin Valioliigan pelit ovat jääneet pelaamatta sydän- tai vähintään jalkavaivojen takia.

Hodgsonin päivittely oli helppo ymmärtää. Sen sijaan ihmettelin yleisurheilun pikku-uutista, jossa kerrottiin Katerina Thanoun perineen Marion Jonesin sadan metrin MM-hopeamitalin. Jones menetti Edmontonin MM-kisamitalinsa jäätyään kiinni dopingista.

Mitali meni varmaan kaikkien pykälien mukaan oikeaan osoitteeseen, mutta silti jäin miettimään mielessäni ratkaisua. Onko Ateenan olympiakisoissa dopingtestaajia pakoillut Thanou yhtään sen puhtaampi urheilija kuin Jones?

Asian vatvominen taitaa olla puhdasta ajanhukkaa. Nykyurheilu on mitä on, skandaaleineen kaikkineen.

Kirjoittaja on Karjalaisen urheilutoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.