Auttamisesta sisältöä elämään

Vaikka meillä on apunamme sosiaalinen media, kännykät ja muut yhteydenpitoa helpottavat vempaimet, olemme yksinäisempiä kuin koskaan. Eikä sähköinen yhteydenpito voikaan korvata sitä läheisyyttä, joka syntyy tapaamisesta kasvokkain ja vuorovaikutuksesta, jossa myös ilmeet ja eleet välittävät tunteita usein puhuttua kieltä vahvemmin.

Viime aikoina julkisuudessa on puhuttu ennen muuta ikäihmisten yksinäisyydestä, mutta yksinäisyys vaivaa kaikenikäisiä. Viimeksi ongelman nosti esille Suomen Punainen Risti (SPR), joka äskettäin juhli 50-vuotista ystävätoimintaansa.

SPR:n kouluttamia vapaaehtoisia ystäviä löytyy eri puolilta maata liki 10 000. Tarvetta olisi paljon useammalle. Monella muullakin järjestöllä on omaa ystävä- ja tukihenkilötoimintaa.

Keski-Suomessa esimerkiksi Pelastakaa Lapset ry:llä ja Mannerheimin Lastensuojeluliitolla on yhteistä, lapsia ja nuoria tukevaa aikuisystävätoimintaa.

KOULUTETTU ystävä voi kriittisin korvin kuulostaa yhtä keinotekoiselta kuin laihdutusruoka. Arki kuitenkin osoittaa toista. Monet kansalaisjärjestövoimin synnytetyt ystävyyssuhteet muuttuvat vuosien saatossa aidoiksi ystävyyssuhteiksi. Tuettavasta voi tulla tukija, osat vaihtuvat ja vuorottelevat. Ei ole vain ottajaa ja antajaa, vaan aitoa vuorovaikutusta.

Parikymppinen yliopisto-opiskelija kertoi Keskisuomalaisen haastattelussa, kuinka vapaaehtoiseksi lapsen aikuisystäväksi ryhtyminen on tuonut sisältöä hänen elämäänsä, ja vastapainoa opiskelulle. Parhaaksi kiitokseksi omassa tukitehtävässään hän koki sen, kun lapsi iloisesti kipittäen juoksee ovelle vastaan.

SUOMESTA löytyy muutamia yrityksiä, joissa työnantaja kannustaa henkilöstöä vapaaehtoistyöhön antamalla jopa osan työajasta tällaiseen toimintaan. Suuren kansainvälisen tietoliikenneyrityksen henkilökunta saa käyttää kaksi työpäiväänsä vuodessa kansalaisjärjestötoimintaan. Eräässä lääkealan yrityksessä työntekijät käyttävät yhden iltapäivän kuukaudessa vanhusten ulkoiluttamiseen.

Yritykset kantavat näin yhteiskuntavastuutaan, mutta hyöty tässä on molemminpuolista. Veikkaanpa, että esimerkkiyritysten panos vapaaehtoistyöhön tulee takaisin henkilöstön hyvinvointina. Omat työrutiinit eivät tunnukaan niin puuduttavilta, kun välillä kokee aivan erilaisen maailman ja voi olla aidosti tekemässä jotain merkittävää ilman liikevoittotavoitteita.

POHJOISESSA Keski-Suomessa on alkanut kuntaliitoskuhina. Saarijärveläiset suhtautuivat yllättävän positiivisesti ajatukseen suurkunnasta Viitasaaren kanssa, ainakin Keskisuomalaisen lukijatapahtumassa kootun kyselyn mukaan.

Viitasaarelaisista osa luo katseita myös Savon suuntaan; onhan perinteisesti niin Keiteleeltä kuin Vesannoltakin asioitu paljon Viitasaaren liikkeissä. Joskus markkina-alueiden voima on hallinnollisia rajoja painavampi.

Keitele olisikin pohjoisen Keski-Suomen suurkunnalle erinomainen nimi. Kuten maakuntalaulummekin todistaa: Keitele vehmas, ja Päijänne jylhä...

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen varapäätoimittaja.