Avaruudessa kaikki hyvin

Avaruudesta on kuluvana kesänä pukannut monenlaista uutista.

Tshurjumovin?Gerasimenkon komeetan eli 67P:n pinnalle hieman epäonnisesti laskeutunut Euroopan avaruusjärjestön Esan Philae-laskeutuja heräsi alkukesällä puolen vuoden horroksestaan soittelemaan vielä kotiin ennen uutta hiljenemistään. Philae ja sen emoalus Rosetta-luotain tekivät havaintoja eloperäisestä aineesta komeetalla. Jäisen hiilivetykuoren alaisissa ”vesistöissä” saattaisi elää mikrobeja. Laskeutujassa oli myös Suomessa suunniteltuja osia.

Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan lähettämä New Horizons -avaruusluotain on ohittanut kääpiöplaneetta Pluton. Jo ensimmäisistä kuvista ilmeni, että Pluto on aiemmin luultua suurempi ja aktiivisempi. Sen pinnan geologinen nuoruus, maastomuodot ja omalaatuinen kaasukehä pohdituttavat tähtitieteilijöitä vielä pitkään.

Ylipäätään ensimmäisen Pluton tavoittaneen avaruusaluksen matka on kestänyt jo lähes vuosikymmenen, ja Plutosta sekä sen kuista kerätyn datan siirto Maahan vie vielä pitkään. Pluton jälkeen New Horizons jatkaa kohti aurinkokuntamme uloimpia osia Kuiperin vyöhykkeellä 49 570 kilometrin tuntinopeudella.

Keskikesällä Nasa kertoi Kepler-teleskoopin löytäneen Maata muistuttavan planeetan 1 400 valovuoden päästä. Se kiertää tähteään suunnilleen samalla etäisyydellä kuin Maa aurinkoa, joten lämpötilan puolesta planeetalla voisi olla nestemäistä vettä.

Planeettalöydön aikoihin venäläinen miljardööri Juri Milner ilmoitti sijoittavansa sata miljoonaa dollaria älyllisen elämän etsimiseen avaruudesta teleskoopeilla peilaten. Hanke ei ole humpuukia, sillä siinä on mukana myös maailman johtaviin fyysikoihin kuuluva Stephen Hawking Britanniasta sekä joukko muitakin huippukosmologeja.

Kaiken aikaa lähiavaruudessamme on tutkimustyötään jatkanut Kansainvälinen avaruusasema ISS. Nyt siellä on vietetty kissanpäiviä, kun venäläinen Progress-avaruusrahtialus onnistui viimein toimittamaan asemalle täydennyksiä. Kahdella edellisellä huoltolentoyrityksellä tuhoutui ensin venäläinen, sitten amerikkalainen huoltorahtialus.

Joku voi pitää tähtien tavoittelua turhana tuhlauksena, kun raha ei riitä edes maapallon omien ongelmien ratkontaan. Asian voi nähdä myönteisemminkin.

Avaruuden ”valloitus” alkoi kiinteänä osana johtavien suurvaltojen ideologista kilpavarustelua. Puhuttiin jopa ”kilpajuoksusta”, kun joukkotuhoaseet piti saada avaruuteen hinnalla millä hyvänsä.

Nyt lähiavaruudesta on tullut maapallon luontainen jatke, myös hyvässä. Satelliitit palvelevat muun muassa tiedonsiirtoa niin, että arkinen elämä nykymuodossaan olisi ilman niitä mahdotonta. Ja samalla uudet kiertolaisemme välittävät myös yhä tarkempaa kuvaa kuormitetun kotiplaneettamme uhista.

On lohdullista, että kaikissa yllä viitatuissa hankkeissa avainsana on aito kansainvälisyys. Suomikin kelpaa avaruustutkimuksen eturintamaan, venäläinen rahoitus kansainväliselle tutkijajoukolle. Yhdysvaltain ja Venäjän nykyinen vastakkainasettelu ei ulotu avaruuteen, jossa yhteistyö jatkuu. Avaruus ei ole kenenkään yksityisomaisuutta – ja sen kätkemät salaisuudet voivat olla tärkeitä koko ihmiskunnalle.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.