Avovankila on hyvä naapuri

Uhka avovankilasta sai vaajakoskelaiset vapisemaan. S-marketin muutto tien toiselle puolelle ei tunnu enää missään.

Vaajakosken äänekkäät Nimbyt (Not In My Back Yard eli ei minun takapihalle -ihmiset) ovat nostaneet huolenaiheeksi kaupunginosan imagon, lasten turvallisuuden sekä huumeongelman.

Imagon vankila tahrii niin pahasti, ettei kukaan enää halua muuttaa Vaajakoskelle. Nyt tyhjänä törrottävä konttorirakennus viestii, että Vaajakoskella on varaa.

Vuosi sitten lasten turvallisuuden vei vaarallinen koulutie vilkkaan valtatien varrella. Erityisesti kaiteiden puuttuminen nostettiin esiin. Koulutieasiassa vanhempien huoli on edelleen aiheellinen. Sen sijaan vankilan kohdalla huolta ei pitäisi olla, sillä lasten ja vankien väliin noussee useampikin este.

Laukaan avovankilan vangit on tuomittu pääosin rattijuoppoudesta tai päihtyneenä tehdyistä väkivaltarikoksista, jotka ovat yleensä kohdistuneet ryyppyseurueeseen tai perheenjäseneen eli ei sivullisiin. Tuttujen mätkiminen ei lievennä teon vakavuutta, mutta vähentää sivullisten välitöntä uhkaa.

Rattijuoppoudet ja päihderikokset nostavat esiin huolen huumeista. Vankilassa entiset törttöilijät asuvat kuitenkin viranomaisten valvonnan alla. Jyväskylän keskustassa pilviveikot vipeltävät vapaana kaupungintalon ja teatterin välissä.

Oma kokemukseni avovankilan läheisyydestä on myönteinen. Itse laitoksessa en ole asunut, mutta lähellä kylläkin. Elin Oulussa kaksi vuotta avovankilan ja hautausmaan välissä, edesmenneen kasarmin reunalla Intiössä.

Pariin ensimmäiseen kuukauteen en edes tiennyt vankilasta. Valtava hautausmaa sen sijaan pelotti pimeällä. Myös kasarmin reunalla lähellä autoni parkkipaikkaa bänditreeniensä jälkeen parveilleet kovaääniset ja jatkuvasti syljeskelleet pitkätukkaiset teinipojat mietityttivät enemmän kuin Salattuja elämiä vahtaavat vangit.

Vankilan paljasti katukuvassa pieni mustapohjainen liikennemerkki, korkea aita ja Vankilan Myymälä -kyltti pihapiirin reunalla. Vankilan vieressä sijaitsevan päihdehuollon palvelukeskuksen sen sijaan paljastivat yöpaikkaa etsivät asiakkaat, jotka usein paljastivat myös jotain itsestään.

Työn puolesta pääsin kerran kurkistamaan vankilan sisälle. Juttelin huoneissaan televisiota katselleiden asukkaiden kanssa arjen rutiineista ja kuulumisista.

Asukkaiden tappokokemus muuten rajoittui lähinnä kärpäsiin ja aikaan.

Vankilan pihalla asukkaat kunnostivat ulkoalueita. Omat karisevat ennakkoluuloni ottivat melkein vallan ja jalat alleni, kun kesken vankien työnjohtajan haastattelua yksi vangeista lähestyi meitä puukko kädessä.

Mies tahditti puukolla kysymystään siitä, mikä on seuraava työkohde. Johtaja neuvoi jatkamaan työtä nurkan takana, avoimen portin pielessä kadun varressa. Mies kuittasi asian ymmärretyksi puukon heilautuksella ja käveli pois.

Myöhemmin opin ottamaan laitoksesta hyödyn irti. Vieraat löysivät perille, kun saattoi neuvoa kääntymään vankilan kohdalta.

Joulun alla Vankilan Myymälä pelasti läheisteni juhlan. Mummo esimerkiksi sai lahjaksi marketin kermakarkkipussin sijasta kotimaista käsityötä.

Kokemukseni perusteella asun mieluummin lähellä avovankilaa, jonka asukkaat ovat tuomionsa jo kohta suorittaneet, kuin lähiössä, jonka asukkaat vasta suunnittelevat rikosta, joka vie heidät vankilaan.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Ämmä hallitus?

Marin tekee ruuhkaa vihervasemmistoon

Kolumni: Holtittomat kuskitko muka hauskoja?

Kolumni: Jyväskylä vs. Buenos Aires

Kolumni: Taksien hinnat pysyivät, mutta palvelu huononi

Kolumni: Muunneltua totuutta laseilla ja ilman

Antenni: Lapseni löysi Youtubesta mainiot esikuvat

Haittamaahanmuuttajat söivät eläkeparannukset

Kolumni: Työehtojen shoppailu on vasta alussa

Kolumni: Itsenäisyyspäivä epäperinteisin menoin

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.