Batman, bad man ja fat man

Pieksämäen pikkukaupungissa ei nuoruudessa ollut monta kartsaa kierrellä. Siksi moni sieltä lähti. Viikko sitten satoja maan- ja maailmankiertäjiä sinne palasi.

Toista kertaa järjestetyn Kartsankiertäjä-tapahtuman Facebookiin ideoinut mies on nimeltään PaakkuNainen.

Nostalgian nosteessa, osin illanvietossa kosteessa oli pakko sanoa ääneen osan sielusta kasvukaupunkiin jääneen.

Viitta(us)

Onneksi rautateiden risteysasemalle menee junia yhtenään. Iltajuna vaihtui aamuksi, kun Kuopiossa Victor Barsokevitsch -valokuvakeskuksessa asteli vastaan Batman-kaveri. Lennettiin lepakkoajatuskoneella 1960-luvun puoliväliin, jolloin Pieksämäkikin oli Gotham Cityn kopio.

Teemalla nyt pyörivä Batman-uusintasarja otsikoidaan tv-sivuilla kome­diaksi. Sitä se aikuissilmin onkin, mutta oli totista totta silloin, kun Tegelmanin muusikkoveljesten Pekan ja Jussin kanssa painettiin viitat hulmuten pitkin Pieksämäen katuja rosvojahdissa. Onneksi ei löytynyt – ja onneksi oli naamiot.

Vaarallisia oltiin lähinnä itsellemme. Meikäpojalla oli jo siihen aikaan suu auki väärään aikaan: Pekka poisti kansakoulun välitunnilla yhdellä kivenheitolla ainoan eturautahampaan.

Jussi on päässyt Batman-urallaan meitä muita huomattavasti pitemmälle: 1990 Los Angelesiin asumaan jäänyt mies on äänisuunnittelijana maailmanlevitykseen tulevassa Batman vs. Superman -elokuvassa. Vanhalla rumpalilla on elämän palikat paikallaan.

Uutta lihaa

Juice Leskinen kouri kotikaupungin mainetta 1983 varttitunnin kappaleella Bluesia Pieksämäen Asemalla:

Tänne jäin, tänne jäin tuska mielessäin

Milloin menee junia muualle päin?

Mun muuttojuna lähti Vaasaan päin 1984. Nyt kesäkuussa 2015 on tilanne uus, eikä niin synkkänä soi blues.

Asemalla etelän junasta asteleva tuhti mies tervehtii tuttavallisesti. Naamansa on tuttu, nimi ei muistu mieleen. Leveämmän leivän perään lähtö on onnistunut: miestä on tuplasti kouluaikaa enemmän.

Solmussa

Aikanaan maankuulun Savonsolmun talous on ollut välillä niin solmussa, että hotellin iltaravintola on käytössä enää harkiten. Nyt se oli täynnä. Raha liikkui, nostalgia purkautui ostalgiaksi.

Juomien seassa selvisi, että mene(s)tyksiä kavereilla on ollut monenlaisia.

Ennen pärjättiin pelkillä juomalaseilla, nyt tarvittiin vähän väliä silmälaseja.

Onne(to)n kaupunki

Helsingin Sanomien Kuukausiliite leimasi 20 vuotta sitten Pieksämäen Suomen onnettomimmaksi kaupungiksi.

Silloin paheksuttiin, että hesalaistunut Kimmo Räisänen valokuvasi reportaasin ilman valoa. Batman-lempinimen saanut kuvaaja ristittiin bad maniksi.

Ehkä se juttu pakotti Pieksämäen uusiutumaan.

Vuosi sitten Kartsankiertäjien ensitapaamispäiväksi osuivat oman isän hautajaiset. Siellä Soinisen Kari lauloi isä-Pentin sanoittaman Pieksämäki-laulun:

Kesäisin vihreät vehmahat puistot,

rannoilla polut ja järvessä sini.

Katteena kaikelle menneiden muistot

palvelut täällä jo kaikki on liki.

Tämän kaiken jos vaihtaisin pois, se virheitä elämän ois...

Mutta muistetaan William Mageen sanat:

Ihminen joka ei tee virheitä, ei tee tavallisesti mitään muutakaan.

Kirjoittaja on pakinoitsija jo kolmannessa polvessa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.