Bella Forsgrén: Amazonissa palaa, miten vastaa Keski-Suomi?

Kulunut kesä on ollut ilmastouutisten suhteen jälleen shokki. Venäjällä on palanut tänä vuonna arvioiden mukaan metsää kolmasosa Suomen pinta-alan verran, Brasiliassa poltetaan sademetsää ennätysvauhdilla ja Bahamalle iski hurrikaani, joka oli toiseksi vahvin Atlantilla koko mittaushistorian aikana.

Ilmastouutisten vakavuus alkaa jo lyödä kasvoille. Eri ilmiöt ja katastrofit ruokkivat toisiaan globaalilla tasolla – mutta tilanne vaikuttaa ihmisiin ja eliöihin paikallisesti, myös Suomessa.

Ilmastotoimet saavat Suomessa nyt lisäpontta, kun hallitusohjelmassa asetettiin maallemme ensimmäistä kertaa hiilineutraaliustavoite vuodelle 2035. Vaikka tavoitteet ovatkin kunnianhimoisia, viime aikojen uutiset metsäpaloista lisäävät paineita entisestään – juuri siksi entistä kovempaa ilmastotyötä tarvitaan eri tasoilla: maakunnissa, kaupungeissa, kunnissa ja instituutioissa.

 

Omassa maakunnassamme onkin ryhdytty tuumasta toimeen. Jyväskylän yliopisto julkisti vast’ikään ensimmäisenä suomalaisena yliopistona ilmastohätätilan.

Käytännössä yliopisto allekirjoitti kansainvälisen yli 8 000 yliopiston ja korkeakoulun ilmastohätätilan julkilausuman. Se pyrkii hiilineutraaliuteen viimeistään vuonna 2030 ja panostaa ilmastonmuutostutkimukseen ja -koulutukseen myös rahallisesti.

Tällä viikolla kokoontui myös Keski-Suomen kuntien ilmastopäivä, jossa käynnistettiin vuoden mittainen Keski-Suomen kuntien ilmastohanke.

Toivottavasti hanke viitoittaa tietä, jolla ilmastoaikeet muuttuvat ripeästi konkretiaksi: ehkä jokainen Keski-Suomen kunta kuuluu lähitulevaisuudessa Hinku-verkostoon ja Jyväskylä toimii aktiivisesti muiden suurimpien kaupunkien kanssa ilmastotavoitteiden eteen. Yhteistyö kannattaa, sillä kiireellisillä ilmastotoimilla on tulevaisuudessa merkitystä myös kuntien vetovoiman kannalta.

Ilmastotoimet nimittäin vaikuttavat meidän kaikkien elinympäristömme laatuun – ilman niitä täällä eläminen muuttuisi huomattavasti tukalammaksi. Keski-Suomen kannattaakin osaltaan tavoitella hiilineutraaliutta vuoteen 2030 mennessä.

 

Jotta pahimmalta tukaluudelta vältyttäisiin, pitää pyrkiä välittömästi myös siihen, että maakunnat metsät, suot, peltomaat ja kaupunkiviheralueet sitoisivat tulevaisuudessa kasvihuonekaasupäästöjä enemmän kuin ihmiset päästöjä tuottavat.

Tämä tarkoittaa maankäytön kriittistä tarkastelua koko maakunnan alueella. Keskisuomalaiset suot ovat meidän pelastuksemme – siksi turvetuotanto pitää lopettaa mahdollisimman pian.

Toisaalta ilmastonmuutokseen varautuminen vaatii muutoksia erityisesti infrastruktuurissa: keskusta-alueilla on jo varauduttu yleistyviin rankkasateisiin sekä kuiviin kausiin hulevesiä ohjaamalla ja varastoimalla entistä tehokkaammin vihreän infran avulla.

Työsarkaa on silti jäljellä, sillä kadut tulvivat usein jo nyt. Ei olisi pahitteeksi, jos kaupunkivihreää olisi vieläkin enemmän, sillä on nimittäin vaikutusta myös korkeiden lämpötilojen tasaajana.

Jatkossa laadukkaiden pyöräily- ja kävelyväylien tulee olla yhä enemmän katusuunnittelun keskiössä – tämä tarkoittaa nimenomaan mittavia rahallisia panostuksia ja tilanjakoperusteiden tarkastelua. Huomiota tulee kiinnittää lisää etenkin kuntien välisiin pyöräilymahdollisuuksiin.

 

Hallitusohjelmassa asetetaan tällä vaalikaudella tavoitteita erityisesti asuntopolitikalle: kaavoitus- ja rakennusprosessit kaipaavat päivitystä, sillä jopa yli kolmannes päästöistämme tulee asumisesta.

Hiilineutraalius ja rakennuskohteiden pitkä, terve elinkaari tuleekin olla rakennusurakoiden ykköslaatukriteeri. Toisaalta esimerkiksi energiatehokkuutta voidaan parantaa nykyisessä rakennuskannassa.

Samalla energiantuotannon suhteen tarvitaan pikaisen aikataulun muutosohjelma, johon kuuluu toivottavasti myös hajautetun energiantuotantojärjestelmän toteutus.

Ilmastotyötä ei tehdä ainoastaan infran osalta: jokaisessa julkisessa laitoksessa pystytään monin tavoin siirtymään kohti hiilineutraalimpaa elämää. Kenties ihan lähivuosina meillä on esimerkiksi kouluissa ja hoitokodeissa enää vain yksi lihapäivä ja muina päivinä proteiinin tarve tyydytetään laadukkailla kasviproteiineilla. Siitä hyötyisi myös kansanterveys.

Loppujen lopuksi ilmastotoimissa on kyse juuri niinkin perustavanlaatuisista asioista kuin terveyden turvaamisesta ja hyvien elinmahdollisuuksien säilyttämisestä.

Kansalaisten terveyteen ja elinympäristöön aina järkevää panostaa, se näkyy pitkässä juoksussa positiivisesti myös valtion ja kuntien kassassa.

 

Kirjoittaja on vihreiden kansanedustaja Keski-Suomesta.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .