Brasilian väkivalta ahdistaa

Monta kertaa on jo tullut todettua, että Brasilia on väkivaltainen maa. Henkilökohtaisesti en onneksi ole joutunut todistamaan ryöstöä tai muutakaan rikosta, mutta kun uutisia seuraa niin huomaa miten väkivallasta on tullut osa arkipäivää. Monet uutiset, jotka täällä ovat pikkuotsikon alla, olisivat Suomessa päivän ykköspuheenaiheita.

Brasilia on tilastojenkin mukaan maailman väkivaltaisin maa. Vuonna 2017 tapettiin lähes 60 000 ihmistä, eli noin 160 henkilöä päivässä menetti henkensä väkivallan uhrina.

Tuota lukua on vaikea edes käsittää, niin järjettömältä se kuulostaa. Tyypillinen uhri on nuori, musta mies joka asuu favelassa, mutta väkivallan pelko leijuu kaikkialla, ei vain slummialueilla.

Perhetuttunamme on eräs Riossa asuva 45-vuotias nainen, joka on parikymmentä vuotta kärsinyt paniikkihäiriöstä, ahdistuksesta ja masennuksesta. Vasta viimeiset viisi vuotta hän on elänyt suht normaalia elämää, kiitos vuosia jatkuneen terapian.

Tämä nainen on elämänsä aikana joutunut 20 kertaa ryöstön uhriksi. Ei tarvitse olla ydinfyysikko ymmärtääkseen yhteyden näiden kahden asian välillä. Kun perusturvallisuus on järkkynyt noin pahasti vuosien ajan, ei siitä kukaan selviä oireilematta. Jatkuvassa jännitystilassa oleminen aiheuttaa ahdistusta ja paniikkia kelle tahansa.

Samalla lailla kuin alkoholistiperheen lapsi oppii elämään tuntosarvet ojossa myös väkivaltakokemukset aiheuttavat jatkuvaa valmiustilassa elämistä. On varmasti vaikeaa rentoutua ja ajatella kukkia ja perhosia, jos on monesti ollut lähellä kuolemaa, kirjaimellisesti veitsi kurkulla.

Loogista on, että maailman väkivaltaisin maa johtaa tilastoja myös ahdistuneisuudessa. Väestöstä yli yhdeksän prosenttia kärsii ahdistuneisuushäiriöstä eli Brasilia on kirkkaasti ykkössijalla.

Vasta muutama päivä sitten uutisissa kerrottiin että São Paulossa bussiryöstön yhteydessä kuoli kolme ja loukkaantui neljä henkilöä. Bussissa matkustaneita haastateltiin, ja monet heistä luonnollisesti itkivät hysteerisinä. Jos heillä ei jo ennestään ollut jonkinlaista psyykkistä oireilua niin taatusti tuon kokemuksen jälkeen.

Lähipiirissäni on mies, joka myös on kärsinyt masennuksesta ja ahdistuksesta koko aikuisikänsä. Hänellä ei ole kokemuksia väkivallasta mutta varmasti yleinen ilmapiiri pitää yllä sairautta. Masentunutta ei varmasti helpota, kun televisio työntää ruudun täydeltä väkivaltaa. Siinä on tositeevetä kerrakseen, kun kamerat seuraavat poliisien ja huumevälittäjien välistä asetulitusta suorassa lähetyksessä.

Monesti on käynyt mielessä, että miten epäreilua elämä voi olla. Kaikki riippuu siitä mihin satut syntymään. On eri asia viettää lapsuus Pielisen rannalla kuin favelassa, jossa keskellä yötä voi herätä ampumisen ääniin.

Tilastot ovat siis karua luettavaa eivätkä paljon mairittele Brasiliaa. Jostain nämä sitkeät sissit kuitenkin löytävät sen sisäisen aurinkonsa, sillä normaalissa kanssakäymisessä brasilialaiset ovat mitä välittömimpiä.

Jos ahdistuneisuutta onkin, se peittyy sulavasti leveän hymyn taakse.

Kirjoittaja on Brasiliassa asuva vapaa toimittaja.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .