Brittien ero antaa odottaa

Britannian EU-kansanäänestyksessä riittää ihmeteltävää sekä EU-politiikassa että taloudessa pitkälle syksyyn. Nyt kaksi viikkoa äänestyksen jälkeenkään tilanne ei ole Britanniassa selkiytynyt.

Äänestyksen tulos oli ilman muuta pettymys. Suomelle Britannia on ollut EU:n monissa linjauksissa tärkeä kumppani. Sen kanssa on ollut hyvä edistää meille tärkeää kasvupolitiikkaa, kuten toimivia sisämarkkinoita, yrittäjälähtöisyyttä ja kansainvälistä kauppaa.

Vielä kansanäänestyksen tulostakin ikävämpi yllätys kuitenkin oli, ettei Britannian eroa EU:sta vaatineella Leave-kampanjalla ollut minkäänlaista suunnitelmaa jatkosta. He eivät ilmeisesti ikinä uskoneet, saati toivoneet, voittavansa.

Tämän populismin seurauksena maa on nyt sekaannuksen tilassa: pääministeri on ilmoittanut erostaan ja Leave-kampanjan johtajat luikkineet tiehensä. Kukaan ei ota vastuuta tuloksesta. Punnan kurssi laskee, osakemarkkinoilla käy turbulenssi ja investorit perääntyvät. Ristiriidat repivät sekä puolueita että Britanniaa sisäisesti. Viharikosten on raportoitu kasvaneen 400 prosentilla.

Tilanteen rauhoittamiseksi Britannian pitäisi nyt nopeasti päättää, aikooko se noudattaa kansanäänestyksen neuvoa vai ei. Mitä pidemmälle epävarmuus venyy, sen haitallisempaa se on sekä EU:lle että ennen kaikkea Britannialle itselleen.

Ilmeisesti ratkaisua ei nyt kuitenkaan kovin nopeasti ole tulossa. Maalle on saatava ensin uusi johto. Konservatiivien puheenjohtaja ja samalla uusi pääministeri valitaan syyskuun alussa. Pääministeriehdokkailla näyttää olevan hyvin erilaiset käsitykset siitä, miten ja millä aikataululla ero toteutettaisiin.

Euroopan unionin puolelta sekä muut jäsenmaat että EU-parlamentti ovat tehneet hyvin selväksi sen, että kansanäänestyksen tulosta kunnioitetaan ja Britannian odotetaan jättävän pian oman eroilmoituksensa. Euroopan unioni on demokraattinen yhteisö, johon voi päästä mukaan täyttäessään jäsenyyskriteerit, ja erota voi, ellei halua enää olla mukana.

Ennen virallista eroilmoitusta EU ei tule käymään mitään neuvotteluja Britannian kanssa. Kun neuvottelut aikanaan alkavat, aikaa niihin on varattu perussopimuksen mukaisesti kaksi vuotta. Edelleen on kuitenkin täysin auki, millaista sopimusta Britannia tavoittelee.

Ennen kansanäänestystä Britannian eroa ajaneet tahot viljelivät laajalti mielikuvaa, että jatkossakin britit voisivat säilyttää asemansa osana EU:n 500 miljoonan asukkaan sisämarkkinaa olematta Euroopan unionin jäsen. Nyt tuo harhakuva on romutettu.

Britannian EU-sopimuksessa on jo tähänkin asti ollut enemmän poikkeuksia kuin yhdelläkään muulla jäsenmaalla. Rusinoita pullasta -mallia ei jatkossa ole luvassa.

EU27-maiden johtajat totesivat juhannuksen jälkeisen huippukokouksen yhteydessä, että mikäli Britannia haluaa jatkossakin pääsyn EU:n sisämarkkinoille, se edellyttää vastavuoroisesti kaikkien EU:n neljän perusvapauden, siis myös työvoiman vapaan liikkuvuuden toteutumista. Tämä on hyvä ja selkeä linjaus.

Britannialle se tuottaa kuitenkin ongelmia; muualta Euroopasta tulleet työntekijät koetaan maassa nyt yhtäkkiä isoksi ongelmaksi. Tämän ovat viime viikkoina saaneet tuntea nahoissaan ikävällä tavalla muun muassa puolalaiset, joiden työpanos on ollut Britannian talouskasvulle merkittävä.

Aika moni on uumoillut, että Britannia voisi pyrkiä jatkossa jonkinlaiseen Norjan malliin. Kovin realistisena tätä ei voi pitää: Norja on Euroopan talousalueen ETA:n jäsen, mikä tarkoittaa pääsyä EU:n sisämarkkinoille, mutta samalla myös sitä, että Norja maksaa osallisuuudestaan EU:lle satoja miljoonia vuodessa ja hyväksyy noin 75 prosenttia EU:n lainsäädännöstä ilman että pääsee itse vaikuttamaan siihen.

Toisin kuin Britannia, Norja kuuluu myös passivapaaseen Schengen-alueeseen ja on vahvasti osa yhteistä työmarkkinaa: EU-kansalaisia työskentelee Norjassa suhteellisesti enemmän kuin Britanniassa. Malli, jossa maksut vain lisääntyvät ja päätösvalta poistuu, tuskin sopii brittien pirtaan.

Tällä hetkellä Euroopan unioni voi vain odottaa Britannian erohakemusta. Mikäli Britannia eroaa Euroopan unionista, se tulee jatkossakin olemaan meille tärkeä ja läheinen kumppani. Selvää kuitenkin on, että nykyistä jäsenyyttä parempaa sopimusta se ei voi EU:n ulkopuolella saada.

Kirjoittaja on kokoomuksen europarlamentaarikko Jyväskylästä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.