Buenos Aires on kuin toinen kaupunki Argentiinan pelien aikana

"Missä kaikki oikein ovat?"

Näin kysyy norjalainen ystäväni. Katselen ympärilleni eikä ketään näy missään. Olemme juuri lähdössä yliopistolta kotiin. Meillä oli juuri viimeinen tentti. Sielläkään ei ollut ketään.

Olemme Argentiinassa Buenos Airesissa, jalkapallon maailmanmestaruuskisojen aikana ja juuri nyt Argentiina pelaa kolmatta peliään.

Jalkapallo on erittäin tärkeä osa argentiinalaista kulttuuria. Joillekin se on niin tärkeää, että lopputentit jätetään väliin, töihin mennään sovitusti vasta kello 10.30 tai oma pieni bussiyritys suljetaan pelien ajaksi ja busseja ei yksinkertaisesti kulje.

Minulla kuitenkin kävi hyvä tuuri ja käyttämäni bussilinja 152 liikkui pelin aikana. Hyppäsin kyytiin ja aloin kuunnella matsia radiosta, jonka kuski oli jo virittänyt täysille volyymeille.

OLIN MATKALLA poikaystäväni kotiin, jossa oli tarkoitus katsoa matsia yhdessä muiden ystävien kanssa. He kaikki ovat argentiinalaisia, keskeyttäneet työpäivänsä pelin ajaksi ja kokoontuneet yhteen paikkaan.

Normaalisti matkani kestää noin tunnin Buenos Airesin takkuilevan ja aggressiivisen liikenteen vuoksi. Tällä hetkellä olin ainoa matkustaja ja kuskilla näytti myös olevan kiire, ehkäpä juuri tätä matsia katsomaan. Bussimatkan aikana näin vain harvoja vastaantulevia autoja ja muutamia vanhuksia sekä turisteja. Kaikki kaupat, kampaamot ja leipomot olivat suljettuina tai jos ne olivat auki, siellä oli pieni kotikatsomo ja palvelu tuskin olisi ollut kovin intensiivistä.

BUSSIMATKAN AIKANA saatiin ensimmäinen maali ja peliä kuuntelematta tai katsomatta sen olisi myös havainnut. Saman tien alkoi kova karjuminen lähitaloista ja kaduilla; bussit ja vähäiset autot huudattivat tööttejä, raketit lensivät ja jopa koirat tuntuivat haukkuvan Argentiinan maalintekijän Martin Demicheliksen maalin kunniaksi.

Bussimatkani kesti nyt vain 25 minuuttia. Kävelin autioilla kaduilla ja mietin, miten kovasti miljoonien ihmisten Buenos Aires voi muuttua hetkessä. Kello oli lähellä neljää iltapäivällä ja kaduilla ei ollut ketään, ei edes koiria. Tuntui aavemaiselta.

Päästyäni perille muut olivat jo tietysti paikalla, tunnelma katossa ja hyvin argentiinalaiseen tyyliin jokainen selostamassa intohimoisesti ja kovaan ääneen, miten pelissä tulee käymään. Oli ruokaa, juomaa ja kaikki läheiset ympärilläni. Ottelua katsoessani en voinut olla miettimättä edellistä peliä jonka aikana olimme lomalla Cordoban vuorilla. Olimme vuokranneet hevoset ja vietimme koko viikonlopun vuorilla ratsastaen.

Kolmen tunnin nousun jälkeen tapasimme kaksi vuorilla asuvaa veljestä, jotka myös olivat ylittämässä vuoria. Rupattelimme hetken ja kysyimme, minne päin he olivat matkalla. Vanhempi sanoi olevansa matkalla tarkistamaan laiduntavia lehmiä. Nuorempi veljistä oli matkalla katsomaan Argentiinan peliä lähimpään kylään, koska heillä ei ollut televisiota. Sen jälkeen hän ihan oikeasti karautti laukkaan vuoren rinnettä alas kirkkaansininen taivas kattona. Hänellä oli vielä tunnin ratsastusmatka edessä.

Kirjoittaja opiskelee Argentiinassa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.