Cameronin mainoskatko

Torstain piti olla Britannian David Cameronin ilta EU:n huippukokouksessa. Tuolloin Cameronin oli määrä ladella maansa toiveet Euroopan unionin uudistamiseksi.

Ehkä Cameron hahmotteli mielessään, kuinka hänen nasakan esiintymisensä jälkeen EU-johtajat keskustelisivat kokouksessa vilkkaasti ja myötämielisesti Britannian vaatimuksista.

Todellisuus oli kuitenkin aivan toisenlainen.

Cameron puhui vajaat kymmenen minuuttia. Puhe esiteltiin karusti ”mainoskatkona”.

Tuon ”mainoskatkon” tärkeimmäksi viestiksi jäi, että pääministeri aikoo järjestää lupaamansa kansanäänestyksen EU:n jäsenyydestä jo ennen kuin EU on vahvistanut Britannian muutostoiveet.

Ainoastaan Euroopa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk kommentoi Cameronin esitystä – Tusk nimittäin toimi kokouksen puheenjohtajana.

EU:n ja Britannian neuvottelut Britannian muutostoiveista siirtyvät väistämättä loppuvuoteen. Näiden neuvottelujen tuloksen vahvistaminen jäsenmaissa voi pahimmillaan viedä jopa vuosia. Tätä vahvistamista Cameron ei jääne odottamaan ennen kansanäänestystä.

Näkökannasta riippuen Britannian muutosvaatimuksia voi kuvailla joko EU:n vedättämiseksi ja erioikeuksien vonkaamiseksi tai aidoksi pyrkimykseksi uudistaa EU:n toimintatapoja.

Brittien murheille liikeni EU-huippukokouksessa aikaa vain mainoskatkon verran, koska listalla oli paljon kiireellisimpiä asioita. Niitä ovat Välimerellä paateissa keikkuvien ihmisten hätä ja Kreikan ongelmat.

Kreikan talousongelmien ratkomista jatketaan vielä viikonloppuna. Välimereltä Eurooppaan saapuvista turvapaikanhakijoista EU-johtajat pääsivät jonkilaiseen sopuun: kukin maa ottaa vapaaehtoisesti haluamansa määrän turvapaikanhakijoita – määrää ei siis kiintiöidä.

Turvapaikanhakijoiden tilanne ja Britannian vaatimukset EU:lle kytkeytyvät välillisesti toisiinsa.

Turvapaikanhakijat toivovat pääsevänsä muuttamaan Eurooppaan. Britannia puolestaan haluaisi rajoittaa kaikenlaista maahanmuuttoa – olipa kyseessä EU:n mahdollistama vapaa liikkuvuus tai pakolaisuus.

Britannian on vuosikymmenten ajan hyötynyt entisten siirtomaidensa asukkaista työvoimana ja pienyrittäjyytenä. Maahanmuuton ansiosta Britannian ikärakenne on tasapainoinen – väestö ei ole rajusti ikääntymässä.

Mutta nämä huomiot jäävät brittien maahanmuuttokeskustelussa sivuun.

Britannian maahanmuuttokeskustelun käynnisti aikanaan oikeistopopulistinen Ukip-puolue. Puolue hoksasi yhdistää EU:n arvostelun ja maahanmuuton, joista molemmista löytyi syntipukki ongelmaan kuin ongelmaan.

Ukipiin vilkuilevia konservatiiveja tyynnyttääkseen Cameron joutui lupaamaan kansanäänestyksen. Tämä lupaus velvoittaa Cameronia esittämään nyt EU:lle muutoksia – vaikka sitten mainospätkinä.

Cameronin EU:lle esittämien vaatimusten on oltava uskottavia äänestäjien silmissä, jotta maa pysyisi EU:ssa. Muutoin Britannian oma unioni hajoaa, sillä ainakin Skotlanti haluaa pysyä EU:ssa.

Cameron joutuukin tasapainoilemaan ”mainoskatkoissaan” toiveiden uskottavuuden ja konkreettisten vaatimusten välttelyn välimaastossa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.