Columbo pyörii haudassa

Kun kauhtuneeseen popliinitakkiin pukeutunut nuhjuinen etsivä kääntyi ovella takaisin ja kysyi vielä yhden kysymyksen epäillyltä, tulvi sankka sikarin tuoksu kotisohvalle asti. Columbo (Peter Falk) oli television mestarietsivä parhaimmillaan - par excellence.

Kärjistäen voisi sanoa, että kukaan ennen 2000-lukua syntyneistä television mestarietsivistä ei koskaan pingahtanut juoksuun tai käyttänyt nyrkkiä. He ratkoivat ongelmat harmailla aivosoluillaan, kuten Hercule Poirotilla on tapana sanoa.

Edesmennyt Peter Falk kääntyisi haudassaan, jos näkisi nykytelevision mestarietsivät.

Nämä viimeisen päälle sliipatut toiminnan Duracell-puput vaikuttavat pillastuneilta hevosilta verrattuna vanhoihin etsiväkonkareihin, jotka eivät turhaan hötkyilleet.

Uuden Sherlockin Benedict Cumberbatch saa vanhat etsiväveteraanit näyttämään television dinosauruksilta. Osittain kyse on television kerronnan muutoksesta nopeatempoisemmaksi ja väkivaltaisemmaksi.

Sarjojen juonta kuljetetaan nyt täysin toisella tavalla kuin vielä 20 vuotta sitten.

Ohjaus on moniulotteisempaa ja käsikirjoittaminen on parhaimmillaan aivan toista luokkaa yllätyksellisyydessään.

Toisaalta kyse on myös yhteiskunnan arvostusten muutoksesta, joita sarjat heijastelevat. Ikä, kokemus ja älli olivat ennen valttia.

Nyt sitä ovat nuoruus, nopeus ja tehokkuus.