Cornelius Gurlittin verinen aarre

Saksalaisen Cornelius Gurlittin nimi on mainittu uutisissa – mutta vain mainittu. Silti 80-vuotias mies on päähenkilö poikkeuksellisen suuressa taidetakavarikossa.

Päähuomion ovat vieneet miehen hallusta löytyneet noin 1 400 taideteosta, joita epäillään natsien varastamiksi. Kokoelmaan kuuluu muun muassa aiemmin tuntematon Marc Chagallin teos.

Taideteokset ovat olleet Saksan viranomaisten hallussa jo kaksi vuotta, mutta löydöstä ei ole hiiskuttu julkisuuteen. Saksalainen Focus-lehti paljasti tapahtuman vastikään. Gurlittin on kerrottu olevan taidekauppias tai taidemeklarin poika, joka on perinyt taidekokoelman isältään.

Taidetakavarikon taustalla oleva tarina kelpaisi menestyselokuvan juoneksi.

Cornelius Gurlitt on osin juutalaisen kulttuurisuvun jälkeläinen. Gurlitt nousi julkisuuteen taiteen takia, mutta eri tavoin kuin samannimiset esi-isänsä.

Vuonna 1820 syntynyt Cornelius Gurlitt oli tunnettu säveltäjä ja vuonna 1850 syntyneestä Cornelius Gurlittista tuli tunnettu arkkitehti ja taidehistorioitsija.

Hänen poikansa Hildebrand Gurlitt syntyi Dresdenissä vuonna 1895. Myös Hildebrand työskenteli taiteen parissa, muun muassa museonjohtajana, ja avioitui balettitanssijan kanssa.

Juutalaisista juuristaan huolimatta Hildebrand Gurlittistia tuli yksi natsien harvoista virallisista taidekauppiaista. Hän työskenteli natsien propagandajohtajan Joseph Göbbelsin palkkalistalla.

Toisen maailmansodan aikana natsit varastivat vainotuilta juutalaisilta satojatuhansia taideteoksia. Gurlittin tehtävänä oli myydä taideaarteita ulkomaille. Samalla Hildebrand keräsi itselleen yli 1 400 teoksen kokoelman.

Yhdysvaltalaiset kuulustelivat Hildebrand Gurlittia sodan jälkeen, mutta tämä kertoi omistamiensa taideteosten tuhoutuneen Dresdenin pommituksessa vuonna 1945. Hildebrand kuoli liikenneonnettomuudessa vuonna 1956.

Hänen poikansa Cornelius Gurlitt oli tuolloin 22-vuotias. Hän eli hiljaisuudessa, kunnes taide muutti jälleen hänen elämänsä suunnan.

Viranomaiset kiinnostuivat miehestä, koska tämä matkusti Saksan ja Sveitsin välisessä junassa mukanaan suuri summa käteistä rahaa. Häntä epäiltiin veropetoksesta ja kotietsinnässä hänen pienestä asunnostaan Münchenistä löytyi noin 1 400 arvotaideteosta.

Nyt Gurlittin kerrotaan kadonneen (The Economist 9.11.). Toisaalta sanotaan, että hänet on nähty kotinsa lähellä (The Independent 10.11.).

Brittiläisen Michael Hultonin mukaan osa löytyneistä teoksista kuului hänen esi-isälleen, juutalaiselle taiteenkeräilijä Alfred Fleichtheimille (Mail Online 8.11.). Hulton ei ole ainoa, joka kaipaa sukunsa aarteita.

Juutalaisten maailmankongressi arvostelee Saksaa hidastelusta, koska tapahtumia on salattu eikä teoksista ole julkaistu listaa, jotta oikeat omistajat voisivat ryhtyä oikeustoimiin saadakseen omaisuutensa takaisin.

Taideteosten oikeiden omistajien jäljittäminen on suururakka, jolla on valtava symbolinen ja taloudellinen merkitys. Natsien varastamaa taidetta on edelleen kateissa – myös pietarilaisesta Katariinan palatsista varastettu Meripihkahuone.

Gurlittin tapaus osoittaa, että taideaarteita saattaa löytyä yllättävillä tavoilla – ja että yllättävillä tahoilla saattaa olla tietoa kadonneen taiteen olinpaikoista.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.