Cronberg maltillisti vihreitä, mikä on liikkeen tuleva suunta?

Vihreiden puheenjohtaja Tarja Cronberg kertoi viikonvaihteessa odotetun uutisen. Hän jättää puolueen puheenjohtajan tehtävät ensi kevään puoluekokouksessa. Samalla Cronbergin, 65, ministeriys päättyy, sillä uusi puheenjohtaja nousee todennäköisesti työministeriksi heti valintansa jälkeen.

Cronberg on ollut vihreiden puheenjohtaja kolme vuotta. Hän olisi voinut jatkaa vielä yhden kaksivuotiskauden, mutta pääkaupungin vihreän eliitin paine ajoi hänet luopumisilmoitukseen.

Cronberg on ollut maltillinen puheenjohtaja. Hän on ymmärtänyt kaupunkien ja maaseutualueiden elämää. Tämä ei ole ollut kaikkien vihreiden vahvuus.

Kaksikertaisesti tohtoroituneen Cronbergiin on myös ollut vaikea lyödä vasemmisto-, keskusta- tai oikeistovihreän leimaa. Hän on tasapainotellut eri suuntausten välissä ja turvautunut yleensä järkiperäiseen harkintaan.

Cronberg on myös normalisoinut vihreiden suhdetta maakuntiin. Nyt vihreä liike on entistä vakavammin otettava vaikuttaja myös maaseudulla, ei vain yliopistokaupungeissa.

ANNI SINNEMÄKI on nyt ykköstarjokas vihreiden puheenjohtajaksi ja ministeriksi. Mutta kevät voi vielä tuoda yllätyksiä. Jos Sinnemäki valitaan, vihreät harppaavat vasemmalle.

Vihreiden heikkous on ollut kaksijakoisuus. Pääkaupunkiseudun "perhe" on yllättävän pitkään ohjaillut liikettä kulisseissa, vaikka puolue on kasvanut selvästi yleispuolueeksi. Maakuntien painoarvo oli pitkään heikko puolueen sisällä.

Vihreät ovat voittaneet äänestäjiä kokoomukselta, keskustalta ja sosiaalidemokraateilta. Varsinkin kokoomusnaisia virtaisi puolenkymmentä vuotta sitten selvästi vihreisiin ja samaa liikennettä oli joillakin paikkakunnilla syksyn kunnallisvaaleissakin.

Cronbergin tulevaisuudenajatukset ovat vielä auki. Hän saattaisi menestyä eurovaaleissa, jos päättäisi lähteä ehdolle.

Vihreiden puheenjohtajavaihdos saa varmasti valtakunnan valtajulkisuudessa myönteistä näkyvyyttä. Jos valinta johtaa kuitenkin malttivihreyden siirtymiseen taka-alalle, poliittisessa päätöksenteossa vihreiden rooli on kysymysmerkki.

KESKUSTASSA KIHISEE. Osa keskustalaisista on tyytymättömiä puoluesihteeri Jarmo Korhoseen ja osa puheenjohtaja, pääministeri Matti Vanhaseen. Rivit ovat kaksilla raiteilla, eikä puolueessa ole selvää veturia.

Puolueväki tuskailee, että kokoomus on julkisuudessa koko ajan voittaja. Kokoomus vaikuttaa dynaamiselta, kun taas keskusta nahistelevalta. Nyt osa keskustalaisista vaatii, että puolueen on käännettävä tahtopoliittinen katseensa kokoomusta vastaan.

Kolmen suuren puolueen taistelu elintilasta on aina ollut kiivasta. Sosiaalidemokraatit, keskusta ja kokoomus menevät limikkäin äänestäjäkentällä, joten jokaista puoluetta ahdistaa vuorostaan. Kokoomus on tullut viime vuodet keskustaan päin. Toisaalta sosiaalidemokraatit ovat jättäneet keskikenttää tyhjäksi, joten keskustallakin on ollut tilaa.

Jos keskusta ottaa nyt kokoomuksen päävastustajakseen, kahden porvaripuolueen ottelusta voiton kerää SDP.

PERHEVEROTUS ei saa kannatusta, vaikka se olisi perhepoliittisesti perusteltua. Viimeksi pääministeri Matti Vanhanen ehdotti viikonloppuna, että pienten lasten vanhempien yhteisverotus tulisi mahdollistaa vaihtoehtona. Keskustaväki nosteli korviaan.

Nykyinen veromalli suosii molempien vanhempien työssäkäyntiä. Perheverotus tukisi kotona kasvatusta.

Jomman kumman vanhemman kotona olo olisi lasten kasvatuksen kannalta perusteltua. Ideologisesti sitä ei vain tahdota hyväksyä vasemmalla, keskellä eikä oikealla.

Ilmeisesti lasten kollektiivinen hoito ja vanhempien mahdollisimman tehokas hotkaisu työelämään nähdään yhteiskunnalliseksi ykkösarvoksi.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen vastaava päätoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.