D Team on riski ja mahdollisuus

Jos unohdetaan se tosiseikka, että D Team on karmea nimihirviö, kuulostaa entisen D-Kiekon siirtyminen JYPin helmoihin pelkästään järkevältä ajatukselta. Hurrikaaniorganisaation alaisuuteen saadaan pelaajahautomo, jollaista ei tällä hetkellä oikeastaan muualla Suomessa ole.

Malliesimerkki SM-liigaseuran ja sarjaporrasta alempana pelaavan farmijoukkueen toimivuudesta on TPS:n ja Kiekko-67:n muodostama ”Jursin akatemia” Turussa 1990-luvulla. Kun katselee kausien 1992-97 Kiekko-67:n kokoonpanoja, löytyy sieltä melko häikäisevä nimilista. Noiden vuosien aikana ”Kuusseiskassa” pelasi kolmisenkymmentä kaveria, jotka sittemmin nousivat vähintään avainpelaajiksi SM-liigassa. Parhaat heistä ovat tätä nykyä taalamiljoonia tahkoavia NHL-tähtiä.

Esimerkiksi Sami Salo ja Petteri Nummelin pelasivat K-67:ssa kaksi kautta, ennen kuin ovet TPS:aan aukenivat. Miikka Kiprusoffiltakin löytyy kuusi pelattua ottelua K-67:n riveistä. Teini-ikäinen Aki Berg oli tuttu hahmo Kuusseiskan takalinjoilla kausilla 1993-95.

Lista on oikeastaan pitkä kuin nälkävuosi: Kai Nurminen, Tom Koivisto, Mikko Eloranta, Antti Aalto, Fredrik Norrena, Tomi Kallio, Hannes Hyvönen. Ja niin edelleen. Myös maailman paras kiekkoanalyytikko Petteri Sihvonen pistäytyi K-67:n vahvuudessa.

TPS:aa luotsannut Pappa Jursinov otti helmoihinsa myös pelaajia entisen Neuvostoliiton alueelta. 1992-93 Kuusseiskassa pelannut Pavel Torgajev muistetaan JYP:istäkin, sittemmin väkivahva venäläinen pelasi myös 55 NHL-matsia Calgaryssa. Vain 17-vuotiaana Kaudeksi 1996-97 Turkuun ilmestynyt ukrainalainen Ruslan Fedotenko on pelannut sittemmin yli 500 NHL-ottelua.

Jursin akatemiassa kypsyi vanhempiakin pelimiehiä, mutta suurimpia hyötyjiä olivat alle kaksikymppiset lupaukset. Kun pääsarjatason ovat aukenivat 20-22-vuotiaana, oli näillä kavereilla jo 3-4 kauden kokemus miesten peleistä. Lähtökohta pelata SM-liigaa oli täysin erilainen kuin vain A-junnujen pelejä tahkonneilla ikätovereilla. Lisäksi moni lupaus harjoitteli paljon liiga-Tepsin mukana, vaikka pelasikin divaria Kuusseiskassa.

Loistavien yksilöiden kehittymisen lisäksi TPS:n ja Kuusseiskan hedelmällistä yhteistyötä ulosmitattiin mitalien muodossa. Kausien 1992-93 ja 1996-97 välillä TPS voitti kaksi mestaruutta ja kolme hopeaa. Lisäksi kolme mestaruutta putkeen vuosina 1999-2001 voittaneiden joukkueiden juuret olivat syvällä Jursin akatemiassa.

Sitten se riski. TPS:n rahoilla pyöritettiin vuosikausia yli 60 pelaajan rinkiä. Edustusjoukkueen vakiomiehistön ulkopuolella oli pilvin pimein pelaajia, jotka olisivat mahtuneet heittämällä jonkin pienemmän liigaseuran edustusjoukkueeseen. Myös näille kavereille piti maksaa palkkaa.

TPS:n organisaatiossa on tehty viime vuosina taloudellisesti kestämättömiä ratkaisuja. Osittain talouskurimuksen juuret juontavat kuitenkin 1990-luvun lihaviin vuosiin. TPS:lla on takana kolme surkeaa liigakautta, Kiekko-67 puolestaan tahkoaa tätä nykyä kakkosdivarissa. Kuka olisi vaikkapa kevään 1995 mestaruushumussa uskonut, ettei mikään ole ikuista?

Maltti on siis valttia. Oma, hyvin hoidettu oma pelaajahautomo on SM-liigaseuralle painonsa kultaa, mutta sen kustannukset täytyy pystyä pitämään kurissa. Tai sitten sen täytyy kyetä omaan tulonmuodostukseen.

Siinäpä haastetta JYPille ja D Teamille.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.