Demarien tilanne on kauhea

Eurovaaleissa oli kaksi yksiselitteistä voittajaa eli vasemmistoliitto ja RKP sekä kaksi yhtä selkeää häviäjää, SDP ja vihreät.

Keskustankin vaalit menivät plussalle, kun paikat pysyivät ja kannatus kohosi jo toisissa vaaleissa kahdella prosenttiyksiköllä. Vuoden 2011 eduskuntavaalien painajainen on muisto vain.

Kokoomuksen ykkössijaa varjosti pettymys jäämisestä samaan paikkamäärään kuin pääkilpailija. Perussuomalaisilla paikkatuplaus ei korvannut harmia yllättävän alhaiseksi jääneestä ääniosuudesta.

Surkeimmin meni demareilla. Urpilainen sai potkut, kun gallup vajosi 15 prosenttiin. Rinteen ensimmäinen vaalitulos jäi 12:een. Vaikka se voidaan vielä liittää ainakin puoliksi Urpilaisen pitkään tappiopiikkiin, yhä useampi valmiiksi nyreistä demareista sanoo mielessään ja ääneenkin, että Seinäjoella tehtiin virhevalinta.

SDP:n tilanne on kauhea. Puolue ei ole koskaan jäänyt vaaleissa näin alas. Toiveet, että Rinne houkuttelisi perusduunareita paluumuuttajiksi perussuomalaisista, eivät toteutuneet alkuunkaan.

Nyt vuoti myös vasen laita. Vasemmistoliitto nosti kannatuksensa aika lähelle SDP:tä.

Marxilaisjuuriset puolueet ovat samassa suuruusluokassa. Niin ne olivat viimeksi 60-luvulla. Silloin niiden yhteenlaskettu kannatus oli kuitenkin lähellä 50 prosenttia, nyt vähän yli 20:n.

Varsinaisen kauhuskenaarion SDP:lle tarjoaa oman ja kilpailevan vasemmistopuolueen johtajan vertailu. Sen voittaa kirkkaasti kilpailija.

Ennen poliitikoksi ryhtymistään huligaanina ja mielenosoittajahäirikkönä mainetta hankkinut Arhinmäki on vartuttuaan ja ministerikokemusta saatuaan pelottava haastaja kokemattomalle ja jähmeälle Rinteelle, ainakin yhtä vaarallinen kuin Soini.

Luokkataisteluretoriikkakin käy Arhinmäeltä niin sujuvasti, ettei uskoisi miehen juuri istuneen kolme vuotta kokoomusvetoisessa hallituksessa. 

SDP on kahden räväkän poliitikon johtaman populistisen oppositiopuolueen saartama. Itse se on sidoksissa kokoomuksen dominoimaan hallituspolitiikkaan. Oppositioon se ei voi lähteä, koska eduskuntavaaleissa sitä odottaisi rökäletappio.

SDP pelkää hallituksen hajoamista enemmän kuin kokoomus. Jos se saa minihallitusneuvotteluissa edes jotakin kasvojensa pelastamiseksi, se tapahtuu kokoomuksen armosta.

Luultavaa on, että hallitus jatkaa kokoomuksen uuden johtajan johdolla vaalikauden loppuun. Hallituksen kutistuvan kakkospuolueen liikkumavara, jolla kannatusta kasvatettaisiin, on äärimmäisen ahdas. Haastaja kummallakin puolella voi operoida vapaasti. Lipposen satraappiajoista muistuttava möykkiminen kertoo syvästä turhautumisesta vanhassa mahtipuolueessa.

Enpä olisi uskonut, että joskus joutuisin sosialisteja säälimään.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.