Demokraatit tappion tiellä

Yhdysvaltain kongressivaaleissa ensi viikon tiistaina republikaanit vievät enemmistön edustajainhuoneessa ja lisäävät kannatustaan myös senaatissa, jossa demokraatit kuitenkin säilyttävät niukasti enemmistönsä. Vaaliennusteiden suunta istuu hyvin Yhdysvaltain poliittisiin perinteisiin.

On varsin tavallista, että uuden presidentin puolue häviää ensimmäiset välivaalinsa, kun presidentille hallintonsa käynnistämiseen suotu "kuherruskuukausi" on jo selvästi ohi mutta arjen ongelmat odottavat.

PRESIDENTTI Barack Obaman ennätyksellinen suosio on laskenut pitkin syksyä, nyt se on mittauksista riippuen enää 43-45 prosenttia. Presidentin haastajaksi on noussut veroja vastustava oikeistolainen Tea Party eli teekutsuliike. Se voi viedä republikaanien vaalivoitolta terän, vaikka valtaosa liikkeen jäsenistä tuleekin republikaanien riveistä. Monien osavaltioiden esivaaleissa liike pystyi ajamaan ehdokkaiksi omia nimiään perusrepublikaanien sijasta.

Liikkeen poliittisen julistuksen maalitauluna on Obama, jonka poliittisina synteinä nähdään terveydenhuollon uudistus, siirtolaislakikiistat, tuloksettomuus Afganistanissa, talouden taantuma, työttömyys ja valtava budjettialijäämä. Valtaosa Obaman näistä ongelmista on edeltäjältä eli George W. Bushilta perittyjä, mutta tämä tuntuu kasvavalta liikkeeltä unohtuneen.

Kun näiden poliittisten syntien lisäksi tulevat Obaman "henkilökohtaiset synnit" eli syytökset epäamerikkalaisuudesta, sosialistisuudesta, syntymätodistuksen väärentämisestä ja uskonnollisesta suuntautumisesta, välivaaleja voi hyvällä syyllä pitää myös testinä siitä, millaiset mahdollisuudet Obamalla on päästä toiselle presidenttikaudelle.

Yhdysvaltain vanhin ihmisoikeusjärjestö NAACP on jo ilmaissut huolensa syytöksiä tehtailevista, teekutsuliikkeen laitamilla häärivistä valkoisen ylivallan äärijärjestöistä, joihin liikkeen johto ei tunnu haluavan tehdä pesäeroa.

TÄLLAISESSA vaalitaistelussa ei voi olla kovin monia kansainvälisiä saati sitten eurooppalaisia teemoja, varsinkin kun Obama on pyrkinyt siirtämään politiikkansa painopistettä Euroopasta muualle maailmaan.

Talouden kansainvälistymisessäkin amerikkalaisten keskeinen huolenaihe on Kiinan voimistuva ote Yhdysvaltain taloudesta. Eurokaupasta riippuu vain viitisen prosenttia Yhdysvaltain kansantulosta.

Kun Aasian talouksien nousuun liittyy myös Euroopan taantuvien talouksien globaalin merkityksen lasku, kehitys ei ennen pitkää voi olla näkymättä Yhdysvaltain perinteisissä liittolaissuhteissa.

Sotilasliitto Naton jäsenmaiden pitäisi sopimuksensa mukaisesti käyttää kaksi prosenttia bruttokansantuotteestaan puolustusmenoihin, mutta vuonna 2007 vain viisi eurooppalaista Nato-maata ylsi tähän. Liittolaismaat siis leikkaavat yhä enemmän puolustuskykyään samalla kun ne nojautuvat yhä lujemmin Yhdysvaltoihin näin syntyneiden aukkojen peittämiseksi - tilanteessa, jossa Yhdysvallat on yhä vähemmän kiinnostunut Euroopasta.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.