Demokratia ja vaalit pilaavat kunta- ja sote-uudistukset

Ärsyttää. Joskus enemmän, toisinaan vähemmän, viime aikoina enemmän. Yksi ärsyttäjistä on kuntauudistus ja toinen siihen likeisesti liittyvä sote-uudistus. Ne saavat minut tuntemaan itseni tyhmäksi.

Jotain on mennyt ohi, kun en ymmärrä...

Näin reilusti viisikymppiselle voi fiksumpi sanoa, että ohi sinulla on mennyt suurin osa elämästä etkä ole koskaan mistään mitään ymmärtänytkään.

Ehkä on ja ehkä en.

Normaalitilassa näen perusongelmaksi huonon kuntatalouden, jota yleinen taantuma ja erityinen sote-menojen kasvu syventävät. Näiden ongelmien taustalla on puolestaan kansa, joka elää yli varojensa ja liian pitkään.

Näin ärsyyntyneenä näen perusongelmaksi politiikan. Politiikalla tarkoitan pääsääntöisesti hallituspolitiikkaa ja oppositiopolitiikkaa; siis eduskuntaa, valiokuntia ja hallitusta.

Hallitus sekoilee yhdestä katastrofista toiseen ja oppositio työntää selästä kuin erityisopettaja kiukuttelevaa koululaista.

Toissijaisesti tarkoitan kuntapolitiikkaa, jossa toimivat samat lainalaisuudet kuin valtakunnanpolitiikassakin.

Mutta näinhän se poliittinen demokratia toimii: On niitä, jotka ovat vallassa, ja niitä, jotka valtaan pyrkivät. Ja niiden välissä ovat yhteiset asiat, joita sitten yhteisesti hoidetaan.

Tai hoidetaan, jos hoidetaan.

Politiikan perusluonteeseenhan kuuluu, että yhteiset asiat ovat suhteellinen käsite, jonka sisältö ja merkitys on sidottu vallan kokonaismäärän indeksiin. Vaihteluväli ulottuu mustasta valkoiseen, punaisesta vihreään.

Käytännössä tämä merkitsee sitä, että ei ole olemassa yhteistä asiaa, vaan pelkästään meidän asia, joka voi näkökulmasta riippuen olla sittenkin heidän asiansa tai aika usein ei oikeastaan kenenkään asia.

No, tämä oli nyt ikävästi sanottu, kun kuitenkin parhaansa yrittävät...

On äärimmäisen typerää ajatella, että näin isoja ongelmia pitäisi pystyä ratkomaan yhdessä. Että olisi ikään kuin sellainen kaikkien yhteinen eduskunta, johon kansa olisi valinnut edustajansa siten, että nämä ajavat yhteistä hyvää riippumatta siitä, mitä tämän kauniin ajatuksen muuttaminen sanasta lihaksi heille henkilökohtaisesti merkitsee.

Siis putoamista eduskunnasta, ikävää piikittelyä Facebookissa ja paskaa postilaatikossa.

Ilmeisesti kunta- ja sote-uudistukset ovat demokratialle niin vaikeita ja isoja asioita, että niitä ei pystytä ratkaisemaan. Ei niillä lihaksilla, joita hallituksessa on, eikä niillä voimilla, joita oppositiolla on tarjottavanaan.

Me ollaan luusereita kaikki, kun oikein silmin katsotaan...

Ja vielä: En tiedä, miten kunta- ja sote-uudistukset pitäisi toteuttaa, mutta uskon, että on olemassa ihmisiä, jotka tietävät. Ehkä heiltä kannattaisi kysyä.

Mutta toisaalta, kun ovat nuo vaalit tulossa; siis eurovaalit ja eduskuntavaalit ja kuntavaalit – eli eiköhän sittenkin anneta demokratian hoitaa lapsensa ja vanhuksensa ja sairaansa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.