Demokratiasta tullut häiriötila

Valtioiden toimintakyvyn väitetään nykyisin heikentyneen erityisesti globalisaation myötä. Globalisaatio on kuitenkin pitkälti valtioiden itsensä haluama kehitys eikä välttämättä valtioita heikentävä, sillä kansainvälinen järjestelmä on edelleen rakenteeltaan vahvasti valtiokeskeinen. Vähemmälle huomiolle keskustelussa on jäänyt se, että valtioiden hallinnan tapa on muuttumassa demokraattisesta jälki- tai postdemokraattiseksi.

Viimeaikaisten kehityskulkujen, erityisesti eurokriisin ja sen "hoitamisen", voidaan katsoa antavan uutta tukea väitteille valtion vetäytymisestä ja post-demokraattisen hallinnon kehittymisestä. Jo 1990-luvun puolivälissä julkaistussa kirjassaan The Retreat of The State poliittisen taloustieteen tutkija Susan Strange esitti, ettei valtioilla eikä varsinkaan niiden johtavilla poliitikoilla ole enää kykyä ratkaista sosiaalisia tai taloudellisia ongelmia eikä muutenkaan valtaa niiden asioiden suhteen joihin he ehkä itse kuvittelevat pystyvänsä vaikuttamaan. Valta on Strangen mukaan luisunut valtioilta erityisesti markkinoille, mikä on nykyisin selvästi nähtävissä Kreikan tapauksessa.

VIIMEINEN ja kaikkien pelkäämä vaihtoehto näytti Kreikassa olevan kansanäänestys, eli se että kansalta kysyttäisiin hyväksyykö se itseensä kohdistuvat säästötoimet vai ei. Sitä pelättiin, koska tiedettiin kansan sitä vastustavan. Toisin muotoiltuna, kansanvaltaisessa järjestelmässä pelättiin sitä, että kansa pääsisi käyttämään valtaansa. Demokratia syntyi Ateenassa, mutta se näyttää myös ainakin väliaikaisesti kuolleen siellä.

Demokraattisesta hallinnasta on joidenkin väitteiden mukaan jo siirrytty post-demokraattiseen hallintaan. EU:ssa valtiot ovat tietysti vapaaehtoisesti luovuttaneet päätäntävaltaansa unionille, mutta tämä kehitys on ollut havaittavissa myös EU:n ulkopuolisissa maissa. Kirjassaan Post-Democracy, sosiologi Colin Crouch on jopa väittänyt syntyneen eräänlaisen ylikansallisen poliittisen luokan tai eliitin, jonka tarkoitus ei ole niinkään parantaa yksittäisen maan ja sen kansalaisten elinoloja vaan luoda suhteita muihin valtaosuuksia ja varallisuutta hallitseviin eliitteihin.

Politiikan ja yrityselämän välissä toimiva neuvonantajien ja konsulttien luokka on todellisuudessa kaapannut monessa maassa puolueet niiden aatteellisilta johdoilta, Crouch väittää, eikä politiikan suunta useinkaan vaihdu vaikka oppositio tulisikin valtaan.

KANSALLISTEN hallitusten ja niiden ministerien päätäntävallassa on niin vähän asioita, että suurin piirtein ainoa mihin he toimeen valituksi tultuaan pystyvät on oman hallinnonalan "uudistuksen" aloittaminen. Viime vuosikymmenten aikana useassa maassa on toteutettu tehokkuuteen tähtääviä julkisen sektorin hallintouudistuksia.

Mielenkiintoista on, että kansainvälisessä vertailussa nämä hyvin samantyyppiset hankkeet ja kehittämisteemat ovat lyöneet itsensä läpi poliittisista valtasuhteista ja taloustilanteesta riippumatta, mikä saattaisi hyvinkin viitata eräänlaisen jälkidemokraattisen hallinnon muotoutumiseen.

Kriisimailta vaaditut säästötoimet ovat niinikään paraatiesimerkki jälkidemokraattisesta hallinnasta. Kun hallitukset ajautuvat ilmeiseen kriisiin ulkoapäin saneltujen säästöjen toteuttamisessa, ne korvataan virkamieshallituksilla tai laajapohjaisilla hallituksilla jotka muodostetaan ilman vaaleja. Demokraattisesta poliittisesta järjestelmästä muotoutuu siten vain häiriötila tai este "välttämättömiksi" joltakin muulta taholta väitetyille toimille.

ITALIAN pääministeri Mario Monti totesi, että "hallitus voi olla toimiva myös ilman poliitikkoja, joiden puuttuminen vain helpottaa työntekoa". Ajatus taustalla epäilemättä on, että "yhteinen asia" saadaan paremmin hoidettua kun kenenkään ei tarvitse huolehtia omasta uudelleenvalinnastaan säästöpäätösten jälkeen.

Ongelma on vain siinä, että poliittisia puolueita on olemassa juuri siitä syystä että parhaasta tavasta ajaa "yhteisiä asioita" ei vallitse yksimielisyyttä. Poliittisia kysymyksiä ei voi objektiivisesti ratkaista taloudellisella asiantuntemuksella eikä politiikka jättää konsulteille.

Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden tohtori ja valtio-opin yliopistonlehtori Jyväskylän yliopistossa

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.