Digimummot tulevat

Ambulanssi lähti. Sitten vuodeosasto. Mutta mitä siitä, jos naapurin täti kuolee kotiinsa, kunhan saadaan meillekin valokuitu!

Tämä on karua puhetta maalaispitäjästä. Kuvaa hyvin ihmisten ja asioiden välistä vastakkainasettelua. Kertoo, että kuplissa täälläkin eletään.

Jotenkin masentavia nuo kuplat – ja rajoittavia. Jos kurottaisi omansa läpi, voisi hahmottaa isompia kokonaisuuksia ja nähdä myös mahdollisuuksia.

Nyt on melkein muotia luetella maailmanlopun enteitä. Ankean ajattelumallin mukaan maalaispitäjillä ei ole mitään tulevaisuutta: Teollisuutta ei juuri ole, eikä isoja työllistäjiä. Väki vähenee ja palvelut kuihtuvat. Ja vielä tuo uusi hallitusohjelma! Viedään tuhkatkin pesästä.

Vaan voisiko kehitystä kääntää, vaikka osin valokuidun avulla? Olisiko mahdollista saada nuoria jäämään ja ehkä muuttajia tulemaan? Voisiko periferiaan syntyä jopa uusia yrityksiä ja työpaikkoja, ja sitä myöten lisää verotuloja, joilla maksaa ikäihmisten hoidon?

Kyllä voisi, uskon minä ja onneksi muutama muukin. Jonkun mielestä tämä on idealismia, mutta entä sitten? Jos ei mitään yritä, ei mitään saakaan.

Pohjoisessa Keski-Suomessa on käyty laajakaistataistoa jo monta vuotta. Pikku hiljaa alkaa näyttää siltä, valonnopea verkko tulee sittenkin. Onneksi.

Tapasin pihtiputaalaisen yrittäjän, joka oli jo saanut kylälleen kuituyhteyden. Hän on sitkeästi rakentanut yritystä, joka alkaa vihdoin nousta lentoon. Varma nettiyhteys helpottaa markkinointia, mahdollistaa verkkokaupan toiminnan ja säästää rahaa.

”Ennen huoltomies tuli Helsingistä ja päivän käynti maksoi matkoineen kolme tonnia. Pian homman voi tehdä etäyhteydellä, 200 euroa tunti”, yrittäjä kertoi.

Entäs ne mummot? Yhden ihanaisen kohtasin talvella viitasaarelaisen kylän perukoilla. Hän oli saanut kokeiltavaksi pihtiputaalaisen yrityksen kehittämän kotiyhteyslaitteen, jossa on iso ruutu, kosketusnäyttö ja nettiyhteys päällä koko ajan. Tämä 82-vuotias, yksin kotona asuva rouva oli ihan myyty.

”Laitan videon päälle ja jumppaan joka aamu. Tytär soittaa tuon tuosta videopuheluita Pohjanmaalta. Nappia painamalla saan yhteyden terveyskeskukseen, jos tulee hätä”, hän iloitsi.

Rouva odotti jo päivää, jolloin saa lainata laitteella sähköisiä kirjoja kirjastosta. Ongelmia tuotti vain langaton yhteys, joka katkesi tuon tuosta.

Näitä digimummoja ja -pappoja on tulevaisuudessa yhä enemmän. Tekniikka ei kotihoidossakaan korvaa ihmistä, mutta auttaa monessa ja mahdollistaa turvallisemman asumisen, etenkin pitkien matkojen maaseudulla.

Hallitusohjelmakin nostaa digitalisaation yhdeksi kärkihankkeeksi. Tavoitteena on kehittää ”käyttäjälähtöiset, tuottavuutta ja tuloksellisuutta nostavat yhden luukun digitaaliset palvelut”. Se ja moni muu tavoite kaatuu, jos yhteydet pätkivät.

Onneksi ohjelmaan on kirjattu myös se, että digipalveluihin tottumattomia autetaan. Kenties saamme pian valtion kustantamia jokamiehen netinkäyttökursseja, vaikka kirjastoihin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.