Digitaalisessa siirtymässä tarvitaan journalisteja

Jokainen sukupolvi haluaa ajatella, että juuri meidän aikamme on erityisen merkityksellinen, että juuri meidän aikanamme muutokset ovat suurimpia ja mullistavimpia. Se tekee meistä ja ajastamme erityisiä. Uskallan kuitenkin väittää, että media-alalla muutokset viime vuosina, ainakin noin viimeisen vuosikymmenen aikana ovat olleet objektiivisestikin tarkasteltuna merkittäviä.

Erityisen paljon digitaalinen teknologia ja verkko viestintäympäristönä ovat vaikuttaneet sanomalehtien ja muun painetun median toimintaan. Muun muassa mainonnan siirtyminen verkkoon, verkossa jaettavat ilmaiset sisällöt, uudet media-alustat sosiaalisessa mediassa sekä kuluttajien mediakäyttäytymisen muutokset ovat kaivertaneet pohjaa alan liiketoimintamallilta, joka perustuu tilaaja- ja mainostuloihin.

Samaan aikaan kun mediayhtiöt eri puolilla maailmaa kipuilevat muutoksessa, teknologiayhtiöt Google, Facebook, Apple ja Amazon ovat kasvaneet globaaleiksi jättiläisiksi, jotka toimivat entistä enemmän myös mediakentällä.

Digitaalinen siirtymä kuvaa sitä, kuinka mediayhtiöt siirtävät toimintojaan ja sisällönjakeluaan perinteisiltä alustoilta digitaaliseen ympäristöön. Televisiossa ja radiossa tämä on tapahtunut monessa suhteessa kivuttomammin kuin painetussa mediassa.

Radion kuuntelu ja television katselu sujuvat pitkälti entiseen tapaan, vaikka sisältö saapuisikin vastaanottimeen digitaalisesti. Toki televisiota katsotaan enenevissä määrin mobiililaitteilla. Suomeen on syntynyt Ylen Areenan, Nelosen Ruudun ja MTV:n Katsomon kaltaisia verkkopalveluita, ja samaan aikaan televisioyhtiöt ovat kohdanneet uudenlaisia ulkomaisia kilpailijoita, Netflix etunenässä.

Sanoma- ja aikakauslehtiä luetaan edelleen enimmäkseen samalla tavalla paperilta kuin on tehty iät ja ajat. Painettu media kohtaa kuitenkin paljon haasteita digitaalisessa siirtymässä, erityisesti kun ne joutuvat ”kaksikätisesti” pitämään huolta sekä perinteisestä printtilehdestä että digitaalisista tuotteista ja muista uusista palveluista.

Samalla yhä suurempi osa mediasisällöistä kulutetaan sosiaalisessa mediassa, lähinnä Facebookissa. Kun julkaisualustat eivät enää ole omia, menettävät mediayhtiöt kosketustaan yleisöön ja joutuvat osittain suurten, enimmäkseen amerikkalaisten, sosiaalisen median yritysten armoille.

Digitaalinen siirtymä johtaa siihen, että myös journalisteilta edellytetään yhä monipuolisempaa osaamista. Tätä profession muutosta voi hyvin avata mediatyön käsitteen kautta.

Mediatyöllä viitataan alalla tehtävään työhön, joka kohdistuu sisältöjen, tuotteiden ja palvelujen suunnitteluun, tuotantoon ja markkinointiin. Mediatyössä korostuu myös vuorovaikutus yleisön kanssa, erityisesti sosiaalisessa mediassa. Mediatyö ei siis rajoitu vain perinteiseen journalistiseen työhön.

Yleisesti ajatellaan, että vastaus media-alan ja erityisesti sanomalehtien kriisiin löytyy innovaatioista, uusista bisnesmalleista, kyvystä ajatella kaupallisesti sekä aktiivisemmasta yhteydestä yleisöön. Nämä seikat korostuvat mediatyössä. Mediatyön käsitteen laajuus kuvaa hyvin myös niitä haasteita, joita alan kehitys asettaa journalismin tutkimukselle ja opetukselle.

Samalla on tarpeen muistaa, että totunnaiselle journalistiselle työlle on edelleen tilaus ja tarve, joten kaikkien toimittajien ei tarvitse olla laajan osaamiskirjon hallitsevia mediatyöläisiä.

Informaation moninaistuessa ja pirstoutuessa journalismin laadusta tulee entistä tärkeämpi ja voimakkaammin erilaistava kilpailutekijä mediassa.

Vaikka monen mediayhtiön talous voi olla kriisissä, journalismi ei ole kriisissä. Pikemminkin aikakautena, jota jotkut kutsuvat totuuden jälkeiseksi ajaksi, tarvitaan journalisteja entistä enemmän erottelemaan faktat valheesta, disinformaatiosta ja huhuista ja tuottamaan objektiivista tietoa, jota leimaa tarkkuus, totuudellisuus ja uskottavuus.

Teksti on lyhennelmä uuden professorin juhlaluennosta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.