Digitalisaatio tukee opetusta ja oppimista

Digitalisaatioon ja teknologisoitumiseen liittyy paljon uhkia ja mahdollisuuksia. Tyypillisesti halutaan korostaa niiden etuja. Niitä pidetään välttämättöminä tulevaisuuden osaamisen näkökulmasta. Mikä digitalisaation ja teknologisoitumisen rooli sitten on oppimisen ja opetuksen näkökulmasta? Ja miksi sitä on keskeistä tutkia?

Ensinnäkin, teknologiasta voi olla oppimiselle erityistä hyötyä. Teknologian oppimiskäytön tutkimus on perinteisesti lähtenyt liikkeelle kysymyksestä: opitaanko teknologian avulla paremmin kuin ilman teknologiaa? Lisäksi on keskitytty löytämään uusia ratkaisuja, joiden avulla teknologia voi tarjota lisäarvoa oppimiselle. Esimerkiksi leikkaavien kirurgien koulutuksessa voidaan harjoitella taitoja, joiden oppiminen ilman teknologiaa olisi kallista tai vaarallista.

Onkin havaittu, että parhaimmillaan erilaiset teknologiset ratkaisut tarjoavat kiistattomasti lisäarvoa oppimiselle.

Jyväskylässä on systemaattisesti hyödynnetty perustutkimuksen tietämystä teknologisten ympäristöjen kehittämisessä esi- ja alkuopetuksen lukemaan oppimisen apuna ja ammatillisessa koulutuksessa taitojen kehittymisen tukena.

Toiseksi, perinteiset opetusmenetelmät ovat saaneet rinnalleen yhä enemmän erilaisia, teknologiaa hyödyntäviä tapoja oppia. Kehitykseen on reagoitu ristiriitaisesti, on esitetty uhkakuvia, että opettajat yritetään korvata teknologian avulla. Toisaalta teknologiaa kohtaan on luotu ylioptimisia odotuksia.

Viime aikoina on havahduttu tutkimaan sitä, miten teknologisoituminen muuttaa oppimista ja opetusta. Toistaiseksi meillä on vain vähän tietoa teknologisoitumisen aiheuttamista muutoksista. Esimerkiksi, miten lukemisen prosessit muuttuvat, kun perinteisten kirjojen sijaan yhä suurempi osa lukemisesta tapahtuu tekniikan kautta.

Keskeistä on ymmärtää millaisia uudenlaisia oppimisen pulmia teknologisoituminen aiheuttaa. Tutkimuksella tuotetaan tietoa siitä, millaisia pedagogisia ratkaisuja onnistunut muutos edellyttää.

Kolmanneksi, teknologian ja oppimisen välistä suhdetta on syytä tarkastella yhteiskunnallisen tasa-arvon näkökulmasta. Laajojen kansainvälisten vertailuaineistojen avulla saadaan tietoa siitä, millaista suomalaisten osaaminen on muihin maihin verrattuna ja miten osaaminen jakautuu väestöryhmien välillä.

Esimerkiksi tutkimuksemme yli 50 000 aikuista käsittäneen kansainvälisen aineiston pohjalta nosti esiin viitteitä yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta.

Suomalaisaikuisten tietotekniset ongelmanratkaisutaidot ovat yleisesti ottaen Euroopan kärkipäätä. Kuitenkin yli puolella ammatillisen koulutuksen suorittaneista nämä taidot ovat heikot. Samaan aikaan Suomessa on meneillään suuri työelämän muutos. ”Suorittavat työt” vähenevät – viimeisten kymmenen vuoden aikana esimerkiksi teollisuudesta on kadonnut yli 100 000 työpaikkaa.

Tulevaisuutta ajatellen tulokset ovat hälyttäviä. Noin joka viides vain toisen asteen ammatillisen koulutuksen suorittaneista on riskisuoriutuja teknologisissa ongelmanratkaisuissa ja vain neljä sadasta suoriutuu hyvin.

Erityisesti alle 40-vuotiaiden aikuisten erot ovat suuria. Käytännössä osaamisen epätasaisuus on huolestuttavaa yksilöiden elämänlaadun, työssä suoriutumisen ja pidemmällä aikavälillä koko Suomen hyvinvoinnin näkökulmasta.

Edellä kuvattuihin haasteisiin vastaaminen edellyttää monitieteistä oppimisen ja opetuksen tutkimusta.

Arkitiedon sijaan tutkimustulokset pohjautuvat nykyisin monipuolisiin menetelmiin: perinteisen oppimistulosten mittausten lisäksi esimerkiksi silmänliikkeiden, äänenlaadun vaihteluiden ja aivotoiminnan muutosten ymmärtämiseen.

Jyväskylän yliopisto on valinnut keskeiseksi painoalakseen oppimisen sekä opetusta ja kehitystä tukevien kasvu- ja oppimisympäristöjen tutkimuksen. Tavoitteemme on tuottaa tietoa, jonka avulla Suomi voi tulevaisuudessakin olla oppimisen, osaamisen ja koulutuksen edelläkävijämaa.

Teksti on lyhennelmä uuden professorin juhlaluennosta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.