Donald Trumpin vastaisku

Suurvaltojen poliittisille johtajille on hyvin tyypillistä, että kun maan sisäpolitiikka on sekaisin, niin huomiota pyritään siirtämään maan rajojen ulkopuolelle. Presidentti Donald Trumpin hallinto on ollut sisäpoliittisessa kaaoksessa tammikuun valtaannoususta lähtien, virkanimitykset ovat kompastelleet ja lakihankkeet eivät ole edenneet. Lisäksi presidentin suosio on painunut historiallisen alhaiselle tasolle.

Ulko- ja turvallisuuspoliittinen hallinto ei ole pärjännyt sen paremmin. Sekavuutta ja tehottomuutta ovat korostaneet henkilövaihdokset turvallisuuspoliittisessa johdossa. Näistä erikoisimpia ovat olleet turvallisuuspoliittisen neuvonantajan Micheal Flynnin yllättävä ero sekä päästrategi Steve Bannonin syrjäyttäminen kansallisesta turvallisuusneuvostosta. Monia on lohduttanut epäpäteväksi katsottujen henkilöiden siirtymien syrjään, mutta samalla esiin on noussut kysymys, onko Yhdysvaltain turvallisuuspolitiikka johdonmukaista?

Nyt Syyrian tilanne on antanut Trumpille mahdollisuuden irrottautua hallintonsa kaaoksesta ja hakea arvostusta asevoimien vahvana ylipäällikkönä. Presidentti Barack Obama määritteli kemiallisten aseiden käyttämisen Syyrian hallitukselta rajaksi, jonka ylittäminen saisi Yhdysvallat toimimaan. Obaman kaudella Yhdysvallat ei puuttunut tilanteeseen, mutta Trump ei aikaillut käynnistäessään vastaiskun. Ohjusisku on selkeästi linjassa Trumpin ulkopoliittisen doktriinin kanssa.

Presidentti Trumpin politiikka ”Amerikka ensin” koskee ennen kaikkea talous- ja sisäpolitiikkaa, jolle ulkopolitiikka on alisteinen. Yhdysvaltain kansalliset intressit asetetaan aina etusijalle, ja nyt kemiallisten aseiden käyttö Syyriassa muodosti selkeän uhan Yhdysvaltain kansalliselle turvallisuudelle. Tämä edellytti vastatoimia.

Presidenttinä Trump on irtisanoutunut Yhdysvaltain vuosikymmeniä jatkuneesta ulkopoliittisesta linjasta, jossa keskiössä on ollut autoritaaristen hallintojen kaataminen ja kansakuntien rakentaminen. Humanitaariset interventiot tekivät Yhdysvalloista maailman moraalisen johtajan kylmän sodan jälkeen.

Moraalista johtajuutta ei ohjus­iskulla palauteta ilman Yhdysvaltain sitoutumista kaikin mahdollisin keinoin Syyrian sisällissodan päättämiseen. Tämä koskee myös sotilaallisia toimia, mutta Irakin sodan opetukset ovat suurin syy siihen, miksi Yhdysvallat ei tule sitomaan maajoukkoja jälleen yhteen konfliktiin Lähi-idässä.

Päättäväisyys kemiallisten aseiden kohdalla helpottaa Trumpin sisäpoliittisia paineita. Kongressissa oppositiossa olevat demokraatit ovat ilmaisseet tukensa presidentin toimille, ja hallinnon olematonta ulkopolitiikkaa kritisoineet republikaanit ovat vaienneet. Tämä ei välttämättä edesauta lakihankkeiden läpiviemistä kongressissa, mutta vahvistaa Trumpin asemaa. Odotettavissa on kannatuksen nousua mielipidekyselyissä.

Kuitenkaan pelkällä yksittäisellä ohjusiskulla ei Syyrian sisällissotaa ratkaista, eikä lisäiskuja ole odotettavissa ilman Syyrian hallituksen uusia provokaatioita. Syyrian hallituksen ja presidentti Bashar al-Assadin kannalta ei kuitenkaan ole hyväksi, mikäli Yhdysvallat katsoo turvallisuutensa varmistamisen edellyttävän laajemman ilmakampanjan aloittamista Syyriassa.

Yhdysvaltain yksipuolinen isku Syyriaan on konkreettinen osoitus YK-järjestelmän tehottomuudesta. Maailmanjärjestö on ainoastaan onnistunut tehtailemaan päätöslauselmia siviilien kuollessa hallituksen ja kapinallisten luoteihin Syyriassa. Turvallisuusneuvoston viiden pysyvän jäsenmaan keskinäinen riitely on lamaannuttanut YK:n kyvyn puuttua kriiseihin.

Kirjoittaja on tohtorikoulutettavana Jyväskylän yliopistossa ja viimeistelee väitöstutkimusta Yhdysvaltain presidentti-instituutiosta.