Dopeholismi

Kyllä. Tekisi mieli huutaa, hurjastella pyryiselle pellolle ja raivota sekä itään että länteen.

Helvetti! Ei voi olla...! Ei kukaan voi olla...! Eihän tässä ole mieltä, ei häpyä, ei rotia, ei rajaa. Ei mitään.

Mutta mitäpäs tuosta.

Turha möykätä lumituiskuun. Kukaan ei kuitenkaan kuule, ja jos kuuleekin, tuskin piittaa. Paras siis pistää tyynesti Reino-tohvelit jalkaan, todeta, että Suomi on amatöörimäisen dopingpuuhastelun mallimaa - ja alkaa tuijottaa televisiosta jalkapallon Afrikan mestaruusturnauksen ottelua Guinea-Marokko.

Siitä voi sentään yhä repiä jotain iloa.

Kaisa Varista ei ole julistettu syylliseksi, ei vielä. Voi olla, että B-näyte on negatiivinen, voi olla, että urheilijalla on myrkynpitävä selitys.

Voi ja voi. Valitettavasti huippu-urheilun sysimustien maisemien historia on osoittanut, että sumu ei juurikaan selityksillä ja uusilla laboratorioanalyyseilla hälvene.

Jo pelkkä epäily Variksen kärystä on vitsi, joka ei naurata. Jos kielletyn aineen käyttö todennetaan aukottomaksi faktaksi, on kyse yhdestä huippu-urheilun mykistävimmistä ja alakuloisimmista episodeista.

Pikemminkin tragediasta kuin farssista.

Jos - siis jos - Varis on pistänyt kuoppaisen uransa tässä vaiheessa painiksi dopingin kanssa, ei siihen voi olla kuin yksi järjellinen selitys.

Dopeholismi.

Varis on 32-vuotias ampumahiihtäjä, joka ei osaa ampua. Mihin hän tarvitsee dopingia? Vasta runsaan vuoden tosissaan uuteen lajiin paneutuneesta urheilijasta ei voi koskaan tulla kiintotähteä. Ja vain latuammunnan superrohmut keräävät tekemisillään itselleen taloudellisen turvan.

Kun taloudelliset syyt eivät pysty tulkkaamaan Variksen mahdollista dopingin käyttöä, on selitysten pakka perin ohut. Ainoa vaihtoehto on, että urheilijaa riivaa hirvittävä, pakonomainen ja kaiken alleen lanaava menestyksen ja onnistumisen tarve.

Kiistaton totuus on se, että Varis tietää, kuinka epo antaa potkua, kuinka seiskasija muuttuu hypyksi ykköskorokkeelle ja kuinka menestys hivelee mieltä. Voiko olla niin, että tuosta tunteesta tulee urheilijalle riippuvuus, holismi? Hän haluaa haluamistaan, aina vain. Ei pääse eroon. Tahtoo olla parempi kuin muut.

Ja tiedostaa keinot.

Kaiken raakkumisen keskellä on muistettava yksi asia.

Jos Kaisa Varis todella kärysi ja hänen uransa siihen sammuu, on huippu-urheilua seuraavan kansanosan hyvä tiedostaa, että suomalainen ampumahiihtäjä ei ole orpo piru. Vaikka jotkut tahot muuta väittävät, nopeus-, kestävyys- ja voimalajeissa ryvetään yhä dopinghutussa.

Kasvuhormoni, epon johdannaiset, designaineet, jopa oman veren vaihto... Näitä ei vieläkään testein jäljitetä, ei vaikka puhdistusoperaatioita kuinka mainostetaan.

Juuri nyt ovat saaliin jaolla päälle päsmäreinä ne urheilijat ja urheilupiirit, joilla on riittävästi tietoa testauksesta ja varallisuutta hankkia arvokkaiksi ryöstäytyneitä aineita.

Jos Varis putosi haaviin, on helppo todeta, että hänellä ei ollut tarpeeksi kumpaakaan. Ei tietoa, eikä rahaa.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen urheilutoimittaja

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.