EU tarvitsee Lex Viitasaaren

Viitasaaren valokuituhanke alkaa olla hiekan sirottelua vaille, mutta keskustelu käy edelleen kuumana. Toimittaja Virpi Piippo tavoitti hankkeen lopullisesti kaataneista valittajista yhden, Ilpo Mannisen. Piippo esittelee Mannisen näkemykset tänään torstaina ilmestyvässä Viitasaaren Seudussa.

Ensimmäinen valitus hyväksyttiin päätösjärjestyksen takia, ei hankkeen sisällön. On jokaisen viitasaarelaisen oma kanta, näkeekö viimeisimmän valituksen oikeutettuna ja mikä on valituksen tarkoitus.

Yksi asia ei ole tulkinnanvarainen. Demokratian, hankkeiden ja tukien väliin on jäänyt valittajan kokoinen porsaanreikä. Nyt hankkeita voidaan jarruttaa valituksilla niin, että tukiaika ehtii umpeutua.

Tukiajan takaraja antaa vastustajille keinon estää toteuttaminen, kun yhteiskunnan tuki muodostaa suuren osan hankkeen kokonaisbudjetista.

Asia kaipaa parannusta, se on huomattu Viitasaaren lisäksi myös monella muulla paikkakunnalla. Valitusten käsittely ylipäätään useampien oikeusasteiden kautta lausuntoineen on nykyään todella hidasta. Äänekosken kaupungille tulee miljoonalasku lukion rakentamisen estävästä valituksesta.

Valitusvillityksen myötä uudelle laille olisi tilausta tukioikeudellisissa hankkeissa. Lailla määriteltäisiin, että tietyn hankkeen tukiaika jatkuu niin pitkään, että saadaan lainvoimainen päätös.

Lex Viitasaari -nimisellä lailla estettäisiin se, että valituksella kaadetaan koko hanke tukiajan takarajan tullessa vastaan.

Mitä järkeä on siinä, että yhteiskunta myöntää tukia, joita ei voida yhteiskunnan määrittelemän päätöksentekojärjestelmän ja byrokratian hitauden takia käyttää?

No ei totisesti mitään. Sitä varten erilaiset tukimekanismit ovat kehitetty, että niillä halutaan edistää asioita ja kohderyhmä tarvitsee tukea tavoitteen täyttämiseksi.

Valitusoikeus kuuluu demokraattiseen päätöksentekoon nyt ja tulevaisuudessa. Nyt tarvitaan demokratian ja tukien myöntämisen yhteensovittamista.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.